CrossfireX-arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden maaliskuun numerossa 231. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Remedystä ei ole pelastajaksi
Tiesitkö, että korealaisen Smilegaten Crossfire on arvioiden mukaan maailman pelatuin videopeli? Alun perin vuonna 2007 julkaistu ja ilmaiseksi pelattava räiskintäpeli on niittänyt suosiota pääasiassa Aasian markkinoilla, mutta uuden konsoliversion myötä pelillä yritetään napata jalansijaa myös lännessä. CrossfireX on kuitenkin kaamea tekele.
Ennen julkaisuaan CrossfireX herätti peliyleisön kiinnostusta julkistamalla yhdessä kotimaisen Remedy Entertainmentin kanssa kehitetyn yksinpelikampanjan. Ilmaiseksi pelattavan verkkopelin rinnalla kahdessa osassa julkaistu yksinpelitarina onkin pelin parasta antia, sillä moninpeli on yksiselitteisesti huono kokemus.
CrossfireX:n verkkopeli on geneeristä tiimipohjaista räiskintää. Erilaisia pelimuotoja ja kenttiä on kourallinen, mutta niiden perustana tuntuu olevan tuttujen ideoiden toteuttaminen huonommin. Jokaista pelimuotoa kohti on nähtävästi tarjolla vain yksi kartta, joten mikäli kiinnostava pelimuoto löytyy, on syytä opetella myös nauttimaan samasta kartasta. Kaikki CrossfireX:n moninpelissä tuntuu puolihuolimattomasti toteutetulta. Pelikokemuksen pahin pilaaja on kuitenkin kelvoton ohjaus, jota edes ensimmäinen hätäpäivitys ei onnistunut korjaamaan kunnolla.
Ohjauksen erikoisuudet tuntuvat myös pelin valikoissa, joiden sisäinen logiikka vaihtelee ruudusta toiseen ilman mitään näkyvää syytä. On vaikea ymmärtää, miten CrossfireX on päästetty julkaisukunnossaan markkinoille saakka. Smilegate on sentään luvannut korjauksia pelin räikeimpiin muutoksiin, mutta verkkopeli vaatisi perustavanlaatuisia muutoksia yltääkseen edes keskinkertaisen räiskinnän tasolle.
Vajaan kymmenen euron hintainen Operation Catalyst -yksinpelitarina taas on räiskintäpelikampanja suoraan toissavuosikymmeneltä. Yhdessä iltapäivässä nähdyn kampanjan aikana juostaan putkimaisissa kentissä ruudulla näkyvää merkkiä kohti ja ammutaan geneerisiä vihollisia laumoissa. Taisteluiden mielenkiintoisin osuus on pelaajan kyky hidastaa aikaa, mitä voi onneksi käyttää lähes jatkuvasti. Ajan hidastaminen ei tietenkään ole uusi keksintö, mutta se tekee suoraviivaisesta toiminnasta edes vähän viihdyttävämpää.
Värikkäillä efekteillä höystetyt hidastukset tarjoavat myös pienen pelastuksen CrossfireX:n visuaaliseen ilmeeseen. Hidastusten ulkopuolella peli näyttää olevan peräisin jopa parin konsolisukupolven takaa. Sitä suuremmalla syyllä on hämmästeltävä CrossfireX:n suorituskykyhaasteita. Grafiikkatilassa ruudunpäivitys laskee Xbox Series X:lläkin täysin pelikelvottomalle tasolle, vaikka valikon perusteella grafiikkatilan pitäisi pyöriä 30 fps:n ruudunpäivitystahdilla. Ilme saattaa näyttää suorituskykytilassa vielä pykälän verran tunkkaisemmalta, mutta peli sentään pyörii sujuvasti. Moninpelistä poiketen Remedyn omalla pelimoottorilla pyörivä yksinpeli kärsii myös omista ohjausongelmistaan, jotka kuitenkin ovat moninpeliä maltillisempia.
Yksinpelikampanjan pelastus on tarinan remedymäisissä vivahteissa. Kahden palkkasoturijärjestön välinen kahnaus ei itsessään ole kiinnostava, mutta todellisuuden rajoja hämärtävät yliluonnolliset elementit kannattelevat kerrontaa. Operation Catalystin mieleenpainuvimmat hetket ovatkin muutamat unijaksot, joissa vihollisia ei ole mailla halmeilla ja Remedy pääsee näyttämään parasta osaamistaan.
CrossfireX on yksiselitteisesti huono räiskintäpeli. Moninpeli on lähes pelikelvotonta tauhkaa, jossa perusasiatkin ovat pielessä. Yksinpeli on selvästi parempi pelikokemus, mutta kovin hyväksi sitäkään ei voi kehua. Halpa hinta ei kompensoi huonoa laatua, eikä mikään tuo menetettyä aikaa takaisin.