Chasing Aurora tekee hienon ensivaikutelman. Visuaalinen ilme on tyylikästä, ohjattavuus mieluisaa ja ilmapiiri tutkimiseen kannustavaa. Pelistä haluaa heti pitää.
Mutta kun korean esillepanon ja houkuttelevan mekaniikan lisäksi alkaa etsiä muuta sisältöä, joutuukin pahasti pettymään. On sääli, että Chasing Aurora osoittautuu kovin ohueksi ja mitäänsanomattomaksi kokemukseksi.
Chasing Aurora on sivuttaissuunnassa etenevä peli, jossa lennetään, liidellään ja syöksytään linnulla värikkäässä maailmassa ja suoritetaan yksinkertaisia tehtävänantoja.
Yksinpeliä ei ole kuin nimeksi. Tarjolla on ainoastaan aika-ajoa, jossa tarkoitus on läpäistä mahdollisimman monta mittauspistettä. Kelloa vastaan kisaaminen käy nopeasti tylsäksi, joten huomio on syytä kääntää moninpeliin.
Siellä yhteensä viisi pelaajaa pääsee haastamaan toisensa. Yksi vuorottelee Wii U:n pääohjaimella, kun taas muille tuetaan useita ohjainvaihtoehtoja. Pelimuotoja on kolme, ja ne kaikki käsittelevät pääpiirteittäin toisten jahtaamista.
Pelaaminen on hieman hauskempaa ystävien kesken, mutta se vaatii joukon kavereita ja tukun ohjaimia samaan huoneeseen. Tämä ei ole hetkessä noin vain mahdollista, ja suoraan sanoen Chasing Aurora ei ole edes vaivan väärti. Nettipeli olisi auttanut asiaa, mutta sitä ei ole kuitenkaan mukana. Porukassa huomio kannattaakin kääntää todella mainion Nintendo Landin pariin.
Ja on myös muistettava, että Chasing Aurora on hinnoiteltu hitusen yläkanttiin. Nettilatauksen anti jää noin kahdentoista euron hintaisena auttamatta liian laihaksi.