Call of Dutysta on muodostunut pelimaailman mammutti, ilmiö, joka vetää pelaajia puoleensa ennennäkemättömiä määriä. Suuren suosionsa myötä se myös jakaa vahvasti pelaajien mielipiteitä. Oli pelisarjasta mitä mieltä tahansa, sen uusin osa ei anna syytä mielipiteen muuttamiseen. Se on edelleen äärimmilleen ahdettu sotatoiminnan paketti, joka ei tuo lajityyppinsä mitään uutta, mutta tarjoaa sitä mitä se parhaiten osaa entistäkin monipuolisempana ja parempana.
Luotijunan matkassa
Yksinpelissään Modern Warfare 3 jatkaa siitä, mihin edellinen osa jäi: venäläinen ultranationalisti Makarov on ottanut maan hallintaansa ja aiheuttanut juonillaan kaaosta ympäri maailmaa: Venäjä on sodassa länsivaltojen kanssa ja hyökännyt USA:han. Tavalliseen tapaansa tarina poukkoilee ympäri maailmaa ja hahmoja. Tapahtumien keskipisteessä ovat amerikkalaisten erikoisjoukkojen ryhmä sekä aiemmista osista tutut kapteeni Price ja John ”Soap” McTavish, jotka etsivät Makarovia sodan kulisseissa. Asenne on edelleen korostetun karu ja väkivaltainen, mistä voidaan olla montaa mieltä.
Luvassa on tiukasti putkessa kulkevaa ja ennalta määriteltyjä tapahtumia sisältävää räiskintää, joka kuitenkin tarjoillaan jälleen sellaisena vyörytyksenä, ettei pelatessa ehdi edes henkeä vetää. Jokainen kenttä on oma, hieman irrallisen oloinen kokonaisuutensa, mutta yllättävät käänteet, vihollisaallot ja ojasta allikkoon -tilanteet seuraavat toinen toistaan niin kovassa tahdissa, ettei sillä ole kokonaisuuden kannalta mitään väliä. Edes sarjalle ominaiset loputtomien vihollisten aallot eivät häiritse, sillä eteenpäin mennään niin lujaa vauhtia, ettei niiden olemassaoloa edes tajua.
Omaperäiseksi yksinpeliä tai sen tarinaa ei voi missään nimessä sanoa, ja se on suoraa jatkoa edelliseen osaan myös teknisesti. Pelimoottoria on ehkä hiottu vielä hiukan lisää, mutta muutoin peli näyttää samalta kuin ennenkin – komealta, joskaan ei enää niin hyvältä kuin aiemmin. Sarjan vakiopiirre eli superpehmeä ruudunpäivitys on toki edelleen ennallaan, kuten myös tarkka ohjaus, joka on tärkeää etenkin verkkopelin kannalta.
Sota kaipaa kahta miestä
Monille Modern Warfare on kuitenkin yhtä kuin moninpeli, ja se on kieltämättä myös uuden pelin vahvin osa-alue. Pelattavaa riittää reilusti myös varsinaisen moninpelin ulkopuolella, sillä Modern Warfare 2:sta tutut Spec Ops -yhteispelitehtävät tekevät paluun. Jokainen niistä tarjoaa oman erityisen minitehtävänsä, joista parhaimmissa pelaajat ottavat eri roolit toisen esimerkiksi suojatessa toisen etenemistä kameroilla varustettujen kauko-ohjattujen tykkitornien avulla. Monet myös sijoittuvat yksinpelin tapahtumiin laajentaen niitä hieman toisesta näkökulmasta.
Oma lukunsa on uusi Survival-tila, jossa kaksi pelaaja taistelee toinen toistaan haastavampia vihollisaaltoja vastaan. Pelillisesti tämä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta toteutus on erittäin toimiva. Aaltojen välissä pelaajilla on mahdollisuus ostaa uusia aseita ja apuvälineitä, kuten ilmaiskuja tai tykkitorneja. Pelitilassa on omat kokemustasonsa, jotka avaavat uusia leluja käytettäväksi, ja sitä voi kehittää myös Spec Ops -tilaa pelaamalla. Ainoa harmituksen aihe on se, että Survivalia voi pelata vain kaksistaan. Kaksi lisäpelaajaa kelpaisi pelitilaan mainiosti.
Kumpaakin yhteistyöpelitilaa voi myös pelata samalla koneella jaetun ruudun avulla, mikä soveltuu niihin erinomaisesti. Kaikkiaan Survival-tilaan voi upottaa helposti kymmeniä tunteja, kuten myös Spec Opsin tehtäviin aiempien tuloksiensa parannusyritysten muodossa.
Räiskintäurheilua
Entäpä sitten se varsinainen verkkomoninpeli? Sekin on kunnossa, mutta Black Opsin myötä sarjaan mukaan tulleille on syytä huomauttaa, että Treyarchin moninpeli eroaa pienillä, mutta ratkaisevilla tavoilla Modern Warfaresta, ja siksi luvassa voi olla todella kylmää kyytiä. Modern Warfare 3 jatkaa myös moninpelissään vanhoilla tutuilla linjoilla, eli hypernopealla pyssyjuoksulla, jonka kartat ovat tarkasti suunniteltu niin, ettei niissä ole suojaa juuri missään. Liikkeessä on pysyttävä koko ajan tai omattava todella kovat hermot ja nopeat refleksit. Pahimmillaan moninpeli tuntuu jo kilpaurheilulta, jossa omaan suoritukseen on keskityttävä hampaat irvessä – silmänräpäytys on elämän ja kuoleman raja, jossa pelaajien tasoero tulee nopeasti selville. Raivostuttava turhautuminen kulkee pelissä käsi kädessä onnistumisputken riemun kanssa.
Muutamat uudet pelitilat virkistävät ja laajentavat aiempaa tarjontaa, ja jokainen löytää taatusti omat suosikkinsa niiden joukosta. Maininnan arvoinen uusi pelitila on Kill Confirmed, jossa voitto ratkaistaan keräämällä kuolleiden vihollisten tuntolaattoja.
Aloittelijoita tai vähän rennommin ottavia pelaajia ei kuitenkaan ole unohdettu. Siitä pitää huolen sarjan keksimien killstreakien eli tappoputkien jakaminen kolmeen eri luokkaan. Assault-paketti vastaa vanhaa järjestelmää, jossa tappoputkella saa käyttöönsä muun muassa voimakkaita hyökkäyshelikoptereita, ilmaiskuja ja varustepaketteja, ja jossa putki katkeaa omaan kuolemaan. Uutta on Support-paketti, jossa oma kuolema ei katkaise putkea, mutta jossa käyttöön tulevat avut ovat enemmän koko tiimiä tukevia kuin hyökkääviä, vaikka mahtuu mukaan muun muassa myös häivepommittajaisku. Kylmiä suorittajia taas kiinnostanee Specialist-paketti, jonka kautta tappoputkista saa käyttöönsä maksimissaan kolme ylimääräistä perk-erikoiskykyä.
Omaa rooliaan ja pelityyliään voi siis tukea monilla eri tavoilla. Yksi niistä on aseiden käyttö. Aseissa on nyt omat kokemustasonsa, joiden myötä niihin avautuu lisukkeita, kuten tähtäimiä ja muita lisälaitteita, kuin myös niiden omia erikoiskykyjä, joilla voi lisätä niiden kantamaa, vähentää rekyyliä ja niin edelleen. Tavallaan aseissa on nyt oma perk-kykynsä, mikä lisää oman varustuksen ja valintojen määrää entisestään. Hämmästyttävintä on kuitenkin se, että tasoeroa lukuun ottamatta kaikki aseet ja kyvyt tuntuvat olevan varsin hyvässä tasapainossa keskenään, mitä nyt kranaatit ovat turhan tehottomia.
Omalla tavallaan yllättävä
Modern Warfare 3:n moninpelistä voisi kirjoittaa lisää sivukaupalla, sillä mitä enemmän siihen paneutuu, sitä enemmän se tarjoaa. Ei ihme, että sitä tukemaan tehty Elite-verkkopalvelu yskii hieman vielä kirjoitushetkelläkin suurten käyttäjämäärien vuoksi. Se tarjoaa verkkopelin ystäville siihen keskittyneen sosiaalisen palvelun, josta löytyy sisältöä laidasta laitaan aina loputtomista tilastoista vinkkeihin, videoihin ja erilaisiin ryhmiin saakka.
Modern Warfaren kohtalosta puhuttiin paljon Infinity Wardin sisäisten mullistusten aikaan. Tuolloin epäiltiin, kykeneekö muuttunut tiimi säilyttämään sarjan tason tiukkojen tuotantoaikataulujen puitteissa. Lopputulos näyttää epäilijöille, että kyllä kykenee, joskin toisen tiimin tukemana. Kaikkiaan Modern Warfare 3 on turboahdettu ja hiottu sotaräiskintäpaketti, joka tarjoaa käsittämättömän määrän pelattavaa, joskin painopiste on verkkopelissä. Kokonaisuus nojautuu tuttuun ja turvalliseen kaavaan, ja ainoa mistä peliä voi oikeastaan kritisoida, on kaavamaisuus ja yllätyksettömyys. Vara vanhassa parempi, kuuluu vanha sanonta, ja jos taso on yhtä kova kuin Modern Warfare 3:ssa, niin mikäs siinä.