Biitit terässä
Valomiekan tyydyttävä heiluttelu on ollut ihmiskunnan pelifantasia aina ajanlaskumme alusta alkaen, mutta sen toteuttaminen on ollut suurempi haaste kuin helposti luulisi. Wiin odotettiin aikoinaan mullistavan valomiekkamarkkinat viimein liikkeentunnistuksellaan, mutta vallankumous jäi lopulta kuitenkin saavuttamatta. Ongelmaksi kaikille miekkapeleille muodostui tasapainottelu vapaamuotoisen sivaltelun ja siihen luontevasti sopivan sisällön kanssa, mikä johti käytännössä parhaimmillaan vain kädenlämpöisiin kompromisseihin.
Beat Saber on tähän asti paras pelaamani valomiekkapeli. Beat Gamesin PlayStation VR:lle ja pc:n virtuaalitodellisuusvisiireille kehittämä luomus ei ole virallinen Tähtien sota -tuote, eikä siinä huidota kanveesiin edes uhkaavia vihollisia galaksin pelastamiseksi. Kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan rytmipeli, jossa tavanomainen nappien rytmikäs painaminen korvataan biittien mukaisella liikkeentunnistusohjaimien sivaltelulla. Pelin ideoilla ei kikkailla turhaan, ja siksi se viekin niin vahvasti mennessään.
Beat Saberin suurin valtti on se, miten vaistonvaraisesti sen pelaaminen onnistuu alusta alkaen. Monet rytmipelit vaativat yleensä jonkinlaisen mekaanisen totutteluvaiheen, mutta kunhan hallusta löytyvät vain virtuaalitodellisuusvisiiri ja liikkeentunnistusohjaimet, Beat Saberin pariin hyppääminen on todella vaivatonta. Peli palkitsee kyllä ylimääräisillä pisteillä tarkemmista ja ilmavammista sivalluksista, mutta vaikka rytmitajua ei löytyisikään, on huitominen sen verran loogista ja vapaata puuhaa, että siihen pääsee mukaan ihan itsestään. Tottumisen kautta keho alkaa hiljalleen toimia kuin maagisesti musiikin mukana, jolloin olo on kuin jediritarilla, kapellimestarilla ja rumpalilla samanaikaisesti.
Pc-julkaisua seuranneen PlayStation 4 -version myötä Beat Saberin pelaaminen on monipuolistunut merkittävästi. Yksittäisten kappaleiden pelaamista voi maustaa nykyisin erilaisilla pelaamista helpottavilla tai hankaloittavilla modifikaatioilla, minkä lisäksi debyyttinsä on tehnyt pienillä haasteilla kyllästetty kampanjatila. Kampanja tarjoaa hyvän pohjan peliin tutustumiselle ja auttaa myös tuomaan pientä vaihtelua silpomiseen, joskin tietyt haasteet sopivat pelin luonteeseen selvästi sujuvammin kuin toiset.
Haasteet ovat tärkeä osa Beat Saberin sisältöä, sillä musiikkitarjonta jää pienehköksi. Arviointihetkellä mukana on vajaat 20 kappaletta, joiden painotus elektroniseen musiikkiin saa kaipaamaan vääjäämättä vaihtelua. Nopeasti tutuksi käyvä jumputus ajaa vähentämään pelikertojen pituutta kerta toisensa jälkeen, mikä on harmi, sillä pelaaminen on muuten niin kovin mieluisaa.
En omista vieläkään omaa virtuaalitodellisuuslaitteistoa, mutta Beat Saber on ensimmäinen peli, joka on saanut minut vakavammin harkitsemaan sellaiseen sijoittamista. Beat Saber ei ole sisällöltään runsain tai monipuolisin peli, mutta rytmikokemuksena se on silti juuri sen verran omanlainen kokemus, että sen pariin tulee varmasti haikailtua tulevaisuudessakin.