Adamaksi Adaman paikalle
Vuoden 2004 uusioversio televisiosarjasta Taisteluplaneetta Galactica teki historiaa olemalla yksi parhaista ja vakavimmista tieteissarjoista koskaan. Se oli merkkipaalu modernin telkkuviihteen kehityksessä. Jos et ole sitä nähnyt, ala mennä jo katsomaan! Upea Galactica-lautapeli ruumiillisti sarjan hengen täysin, mutta jostain täysin käsittämättömästä syystä kukaan ei ole edes yrittänyt tehdä aiheesta digitaalista peliä, jossa olisi hitunen lähdemateriaalin tenhosta. Pystyykö uusi Battlestar Galactica Deadlock siihen? Hetkittäin.
Tuttujen hahmojen ja niiden näyttelijöiden käyttäminen on vältetty tekemällä Deadlockista esiosa. Siinä käydään vihaisia paahtimia vastaan ensimmäisessä cylon-sodassa, jota johtaa tutun amiraali Cainin sukulainen Lucinda Cain. Pelaaja on nimettömäksi jäävä apukomentaja, jonka kiittämätön osa on tehdä itse kaikki varsinaiset työt siirtokuntalaivaston ja kaikki alukset tuottavan telakan johdossa.
Deadlockissa on trendikkään XCOM-henkisesti kaksi pelitasoa. Karttapöydässä stressataan siirtokuntaplaneettojen neuvostoa, joka on hiilenä, kun kiertoradalla huitelee loputtomasti syntyviä cylonien laivastoja. Pelaajan on hyperhypäytettävä Daedalos-telakkaa ja apulaivastoja ympäriinsä, jotta tuiki tärkeät tylium-hanat eivät mene tukkoon. Välillä avautuu tarinatehtäviä, jotka ovat ainoa keino voittaa koko sota. Suurempi juoni ei ole erityisen hyvä eikä huono, eikä tasapaksu ääninäyttely nosta sitä lentoon, vaikka kuinka hoettaisiin ”So say we all”. On pakko käyttää vahvasti apulaivastoja, sillä päälaivaston on käytävä taistelut läpi minuutti minuutilta, mutta apurit voivat ohittaa turhimmat rähinät automaattitaisteluilla.
”Deadlock on lopulta tyydyttävän pätevä strategiatapaus, mutta siitä jäävät uupumaan Galactican tarinalliset ja dramaattiset sävyt.”
Taistelutasolla peli on vuoropohjainen strategia, jossa pelaaja ja cylonit antavat käskynsä yhtä aikaa. Sitten avaruusalukset lipuvat käskettyyn suuntaan ja saavat toivottavasti paukutettua latinkinsa vihollisen panssarin läpi. Alukset liikkuvat ilahduttavasti kolmessa ulottuvuudessa, kuten avaruudessa pitääkin.
Kun taistelu alkaa, kaivattu Galactica-tunnelma ujuttautuu kieltämättä pelaajan takaraivoon. Sarjassa nähtiin vain Viperien ja Battlestarien kaltaisia aluksia, ja peli täydentää niitä korvettien ja fregattien kaltaisilla pienemmillä aluksilla. Bear McCrearyn rumpupauke sai sykkeen nousemaan sarjassa, ja Ash Gibson Greigin imitaatiorytmit menevät aivan täydestä. Taistelun jälkeen katsellaan uusintaa, jossa sota nähdään ”aidon” Galactican tapaan dramaattisesti zoomailevilla ja heiluvilla kamerakulmilla. Valaistus on pelissä turhan lättänää, joten ei tämä näytä edes niin hyvältä kuin päälle kymmenen vuoden takaiset telkkutaistot, mutta uusintoja ihailee silti mielikseen. Samalla voi myhäillen verrata itseään Adaman veroiseen strategianeroon.
Perustaistelun tyylikkyydestä huolimatta Deadlockissa aivan liian monia karheita kohtia, jotta sitä voisi kutsua loistavaksi. Tarinatehtävät perustuvat liian usein taktisiin yllätyksiin. Törkeään väijytykseen voi kuitenkin joutua vain kerran, joten uusinta game overin jälkeen ei säväytä paljoakaan. Keinotekoisen vaikeutuksen syynä on ehkä cylonien tekoäly, joka on vain tyydyttävällä tasolla. Vihollisaluksia on aina liikaa, joten pelaajan on pakko kompensoida sitä mikromanageroinnilla ja muodostelmilla.
Cylonit osaavat toki mennä arkojen kohteiden kimppuun ja tuhota vaarallisimmat alukset ensin, mutta niiden muodostelmat hajoavat ensisekuntien jälkeen häröpalloiksi. Pelaaja taas voi käyttää hyväkseen purjelaivojen aikakaudella hyväksi koettuja taktiikoita: tiukasti jonoina tai jopa päällekkäin lentävien alusten yhteiset täyslaidalliset ja yhteen maaliin kohdistetut ohjuspilvet vetävät paahtimien töpselit seinästä takuuvarmasti.
Deadlock on lopulta tyydyttävän pätevä strategiatapaus, mutta siitä jäävät uupumaan Galactican tarinalliset ja dramaattiset sävyt. Pelissä on myös inhottava early access -fiilis, kun esimerkiksi aluksien näkyvää taisteluvauriota lupaillaan vasta ns. roadmapissa. Pieneltä studiolta ei voi kuitenkaan vaatia aivan mahdottomia, kun lopputulos on näinkin tyylikäs ja uskollinen. Ehkä Deadlock muistuttaa pelintekijöitä siitä, että Galacticalla on vihdoin myös moderni vastineensa tv-maailmassa. Kuka tekisi pelin Expanse-sarjasta ilman vuosikymmenen odottelua?