Ikuinen kierre
Curse of the Dead Gods -pelin kehittäjinäkin tunnettu Passtech Games julkaisi hiljattain uutuuspelinsä Ravenswatchin. Se on niin ikään ylhäältäpäin kuvattu roguelike-seikkailu, mutta konsepti on varsin erilainen. Jumalten sijaan keskittyminen on nimittäin perinteikkäissä satuhahmoissa.
Osta Ravenswatch VPD-pelikaupasta!
Ravenswatch ei pidä kiinni mistään tietystä kansanperinteestä, vaan sekoittelee tarinoita ja satuhahmoja hyvinkin liberaalisti. Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että moninpeliä pelatessa kolmea pientä porsasta auttaa niin Punahilkka kuin Sun Wukong. Pelihahmoista jokaisella on omat kokemustasonsa, joita suorittamalla hahmojen taustatarinat avautuvat. Tosiasiassa hahmojen tarinoilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta pieni ekstrakerros tuo peliin mukavaa lisämakua.
Hahmojen todellinen kehittäminen tapahtuu peliä koluamalla ja kierrosten aikana tehtyjen valintojen perusteella. Ravenswatchin pelilooppi rakentuu roguelike-tyylisesti pisimmillään noin tunnin mittaisista sessioista, joiden aikana hahmoa päivitellään matkalla kohti loppuvastusta. Päivitykset ovat satunnaistettuja, mutta niitä jaellaan jokaisen kierroksensisäisen hahmotasonnousun yhteydessä. Teoriassa huonoillakin loottipudotuksilla on mahdollista saada rakennettua kohtuullisen tasokas buildi.
Itse peli koostuu kolmesta erilaisesta kartasta, joista jokaiseen on varattu kaksikymmentä minuuttia seikkailuaikaa. Vaikka kierrosten kartat ovat satunnaisgeneroituja, on niiden teemat ja tyylit poikkeuksetta samanlaisia, mikä syö paljon kokemuksen yllätyksellisyyttä. Samankaltaisuus toisaalta helpottaa juoksun optimointia, kun kierroksia on tullut juostua läpi useamman kerran.
Osta Ravenswatch VPD-pelikaupasta!
Kartoilla on rutkasti sivupuuhaa, jonka suorittaminen on oikeastaan jopa pakollista, mikäli aikeina on suorittaa juoksu onnistuneesti. Tarjolla on aivan oikeita sivutehtäviä, joissa haalitaan legendaarista tavaraa, kartan sisältöä paljastavia torneja, elämälähteitä, voimakirjoja ja aarrearkkuja. Tekemistä siis piisaa, eikä aika usein riitä kaiken tekemiseen. Priorisointi osoittautuu siis tärkeäksi, vaikka kartat kuhisevatkin pikasiirtymäpaikkoja. Kellon lyödessä kahtakymmentä minuuttia pelaajan on pakko mennä kohtaamaan kartan päävastus.
Ravenswatch on brutaalin vaikea peli ja allekirjoittaneella meni co-op-seurueessa pelatessa liki kaksitoista tuntia ennen ensimmäisen täydellisen juoksun suorittamista. Peli ei pitele turhia kädestä kiinni, vaan pudottaa pelaajat suoraan kovan luokan vihollisjoukkojen keskelle, eikä vaihtoehdoksi jää muuta kuin opetella pelin tavoille.
Jokaista satusankaria pelataan täysin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Se tuo peliin entistä syvällisemmän strategisen elementin, sillä uusien hahmojen saloihin tutustuminen ei ole itsestäänselvyys. Jokaisella hahmolla on puolensa ja osa hahmoista loistaa parhaiten kavereiden kanssa pelatessa. Oma suosikkini on Wukong, joka on ensisijaisesti melee-painoitteinen hahmo. Toinen suosikeistani on Pillipiipari, joka on pelattavuudeltaan hyvin lähellä Diablon nekromantikkoa, ruumiiden sijasta apukäsinä on kuitenkin lauma rottia.
Vaikka pelaaminen on usein todella hauskaa, muodostuu Ravenswatchin suurimmaksi ongelmaksi – ironisesti kyllä – sen toistuvuus. Uutta sisältöä ei ole juurikaan tullut sitten julkaisun ja samat vanhan kartat alkavat pikkuhiljaa puuduttaa. Kehittäjät ovat julkistaneet uusia sankareita peliin, mutta nekin julkaistaan ensimmäisiä lukuun ottamatta maksullisena lisäsisältönä. Vaikka uutta sisältöä on tulossa ilmaiseksikin, voisi olla hyvä kääntää katse uusien karttojen puoleen. Niitä ei vain näillä näkymin ole tulossa.
Niklas Tirkkonen
Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.