Kultaista keskitietä etsimässä
Kohde on löytynyt. Siipiään lepuuttava traakki laahustelee edessäni rauhaisasti solisevan puron varrella välittämättä turhia muutaman metrin päässä örveltävästä apinalaumasta. Olen otukseen nähden suorastaan säälittävän pieni ja raskas liikkeissäni, mutta en välitä. Teen yllättävän ensi-iskun ja valmistaudun koko kehoni hetkeksi lamauttavaan karjaisuun. Krääh!
Osta Monster Hunter Wilds VPD-pelikaupasta!
Aikaa ei ole hukattavaksi. Kun kroppa taas tottelee käskyjäni, riennän välittömästi uuteen hyökkäykseen. Pisto, sivallus, väistö. Pisto, sivallus, väistö. Nopeat iskut eivät vaikuta juuri tekevän kummempaa jälkeä, mutta tiedän, että pidemmällä aikavälillä niillä on merkitystä. Jatkan säälittävältä näyttävien raapaisujen tekemistä omaa kokoani uhmaavalla aseella, kunnes arvioin yhden väistöistäni väärin. Pitkä häntä sinkauttaa minut metrien päähän kohteestani raapaisten samalla myrkkypiikillään. Tukenani alati matkaava palico-kissasoturi huomaa hetkensä koittaneen ja rientää vetämään traakin huomion väliaikaisesti itseensä.
Kampean itseni tuskallisen hitaasti pystyyn ja kaivan ensitöikseni laukusta vastamyrkyn välttyäkseni ylimääräisiltä vaurioilta. Pitkän kulauksen aikana silmäilen samalla seuraavaa tilaisuuttani iskeä ja aloitan jälleen kohteeni naarmuttamisen. Sitten se tapahtuu! Iskuistani viimeisin saa traakin vihdoin säpsähtämään ja menettämään pian myös tasapainonsa. Tilaisuuteni on tullut. Tunnen, kuinka aseeni todellinen voima sykkii käsissäni. Enää ei pistetä tai sivalleta – nyt mörssätään! Pian minulla on uudet upeat saapikkaat!
Moni kehittäjä on menneen 20 vuoden aikana yrittänyt jäljitellä sitä erityislaatuista kiihkoa, jota Monster Hunter -sarja on tarjonnut hirviönmetsästyksen saralla. Vielä silti kukaan ei ole pystynyt vetämään vertoja Capcomin kyvylle luoda pelejä, joissa luonnon voimat tuntuvat törmäävän merkityksellisesti yhteen toistensa kanssa. Parhaiten tässä on onnistuttu pian jo seitsemän vuoden takaisessa Monster Hunter Worldissa, joka monine sujuvoituksineen ja modernisointineen löi sarjan vihdoin kunnolla läpi Japanin ulkopuolellakin. Samalla siitä kehkeytyi yhtiön tähän asti myydyin yksittäinen pelijulkaisu.
Tuoreeltaan julkaistu Monster Hunter Wilds jatkaa vihdoin hirviönmetsästystä siitä, mihin World sen aikoinaan jätti. Se on tähän mennessä siis teknisesti edistynein Monster Hunter -peli, joka siivoaa muutaman vuoden takaisessa Monster Hunter Risessa nähdyt kokeilulliset wirebug-kikkailut suosiolla pois. Monella tapaa se onkin juuri sellainen Monster Hunter -kokemus, jota olen kaivannut elämääni, vaikka Worldia vastaavaa uutuudenviehätystä ei valitettavasti olekaan enää luvassa.
Osta Monster Hunter Wilds VPD-pelikaupasta!
Monster Hunter Wildsin selkein muutos sarjaan on sen tapa käsitellä ympäristöjä. Aiempien osien tavoin peli jakaantuu kouralliseen erilaisia aluetyyppejä, mutta tällä kertaa ne on pyritty parsimaan yhteen aiempaa saumattomammin. Oleellisimmin tämä tulee ilmi pelin tavassa käsitellä metsästäjien tukikohtina toimivia leirejä. Muusta maailmasta erillään toimivien päämajojen sijaan leirit on kaikki sijoitettu nyt suoraan osaksi samoja ympäristöjä, joissa varsinainen hirviönmetsästys tapahtuu.
Tämä muuttaa jonkin verran kokemuksen yleisluonnetta. Siinä missä aiemmin metsästyshommiin siirryttiin lähes aina valikkojen ohjaamana, nyt kohteiden silmäilystä on haluttu tehdä aktiivisempaa, spontaanisempaa ja täten pelaajan omaa päätöksentekoa painottavampaa. Tukikohdista lähtien alueiden elämää voi seurata suoraan reaaliajassa, jolloin metsästysreissuja on mahdollista suunnitella asteen verran tarkemmin, ja onpa niissä luonnostaan himpun verran enemmän vaihteluakin. Ajan kuluessa alueiden olosuhteet muuttuvat lennosta, mikä vaikuttaa niin niiden eliökantaan kuin muihinkin mahdollisiin vaaroihin ja mahdollisuuksiin. Eri miljööt on saatu tuntumaan aina vain konkreettisimmilta ja hengittävämmiltä luonnonkohteilta. Tunteen lisäämisessä auttaa vielä eri leirien läheisyyksissä elävät asukasyhteisöt, jotka värittävät alueita omilla kulttuurillisilla vivahteillaan.
Uuden rakenteen vaikuttavuutta vesitetään kuitenkin sillä, miten Capcom on päättänyt toteuttaa Monster Hunter Wildsin ensimmäiset noin 15 tuntia. Mahdollisesti Worldin tekemän suoraviivoituksen innoittamana Wildsiin sukelletaan sitäkin ohjatummin, sillä pelaamista dominoi runsaat välipätkät ja automatisoidut matkanteko-osuudet. Yksittäisiin alueisiin ei tutustuta siis vähitellen ja rauhassa, jolloin niiden erikoisuudet voisivat oikeasti erottua edukseen ja jäädä muutenkin kuin yleismääräisesti mieleen. Tämän sijaan tarina repii pelaajaa pikavauhtia alueelta toiselle, jolloin maisemat ja kohdattavat hirviöt vain vilahtavat silmissä. Ratkaisulla on sen verran pysyvä vaikutus, että vielä kymmenien tuntien jälkeenkin minulla on hankaluuksia erottaa mielessäni pelin kolmea viimeistä metsästysaluetta toisistaan.
Tarinatehtävien välissä on periaatteessa kyllä mahdollista harrastaa omatoimista metsästelyä. Alun ylimääräiset aktiviteetit tuntuvat kuitenkin lähinnä ajanhukalta, koska ensimmäiset hirviöosista rakennettavat varusteet ovat erityisen helposti ansaittavissa ja ne vanhenevat käyttökelpoisuudessaan nopeasti. Vaikka tarina pyörii myös teemoiltaan jälleen uuden tuntemattoman maailman tutkimisen ympärillä, ei tämä juuri välity ensituntien pelattavuudessa. Edes Worldin aikoinaan esittelemiä hirviönjäljitysideoita ei ole jatkokehitetty, vaan tutkiskeluelementteinä ne on lakaistu melkein kokonaan pois silmistä ja mielestä.
Osta Monster Hunter Wilds VPD-pelikaupasta!
Meno onneksi paranee tämän 15 tunnin ja lopputekstien rullaamisen jälkeen, jolloin peli alkaa oikeasti tuntua taas Monster Hunterilta. Noina hetkinä ylimääräisiä tarinaosuuksia ja sivutehtäviä käytetään itse asiassa jopa fiksusti hyödyksi. Päätarinasta poiketen metsästämisessä tuntuu olevan taustalla huolella mietittyä rytmitystä, joka rohkaisee onnistuneesti jahtaamaan hirviöitä pelaajan parhaaksi näkemällä tavalla.
Se varsinainen hirviöiden kanssa painiminen on edelleen totta kai myös ilahduttavan tyydyttävää niin yksin kuin yhteistyönäkin pelatessa. Ihan jo animaatioiden ja suunnittelun osalta hirviöitä on edelleen hankala olla ihastelematta. Tämä yhdessä hauskasti korkeuseroilla ja kumpuavuuksilla leikittelevien ympäristöjen kanssa tekee yhteenotoista todella vaikuttavaa seurattavaa. Varsinainen taistelupohja nojaa laajalti Worldin malliin, mutta uutuuspiirteenä hirviöiden haavoittamisessa voi keskittää hyökkäyksiään aina vain tarkemmin otusten tiettyihin ruumiinosiin. Heikompia hirviöitä vastaan taistellessa uudistus vaikuttaa alkuun vähän turhankin dominoivalta, mutta tilanne tasapainottuu vähitellen ja muovaa ideasta dynaamisen lisäyksen taistelemiseen.
Monella tapaa Monster Hunter Wilds on jälleen yksi edistysaskel Capcomin hirviönmetsästyssarjalle. Monster Hunter Worldin jälkeen sen otteissa on nähtävissä silti varovaisuutta ja jonkin verran itsevarmuuden puutetta kehittäjien kamppaillessa sen kanssa, mitä sarjan klassisesta kitkasta sopii vielä suoraviivaistaa ja mitkä sen piirteet ovat tärkeä osa sen identiteettiä. Oleellisesti Wildsin tarjoama varsinainen metsästystoiminta on yhä silti parasta genressään. On oikeasti hankala nähdä, että juuri kukaan olisi vielä lähitulevaisuudessakaan valmis haastamaan Capcomia kyseisellä pelikentällä.
Panu Saarenoja
Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.