Partajehut umpitunnelissa
Oletteko ikinä lukeneet romaania nimeltä Alastalon salissa? Olen yrittänyt monesti, mutta Volter Kilven ”klassikko” tainnuttaa ohimoon rusahtavan puunuijan tehokkuudella viimeistään viidennellä sivulla. Peleissä sen vastine on Dwarf Fortress, kääpiökaivantosimulaattori, joka on Alastalon tapaan hitaasti etenevä, vaikeaselkoinen ja piinaavaan yksityiskohtainen kulttitapaus. Se on synnyttänyt netissä tarinoita, joista esimerkiksi Boatmurdered-historia on jo legenda. Olen siksi yrittänyt kasvattaa vertikaalisesti erilaisten linnoitusta useaan otteeseen – turhaan. Se ei avaudu. Nyt kun tarjolla on samasta aiheesta helpommin lähestyttävä tapaus, A Game of Dwarves, ehdin jo innostua liikaakin.
Dwarf Fortressin karun merkkigrafiikan tilalla on nyt oikeasti animoituja ja kääpiöiltä näyttäviä 3D-hahmoja, jotka lähtevät prinssinsä johdolla hakemaan elintilaa kotilinnan ulkopuolelta. Puhtaan hiekkalaatikkosäädön tilalla on tehtäviin jaettu tarinakin, mutta edelleen ideana on, että linnasta on aina saatava mukava ja toiminnallinen, koska muuten kääpiöt kuolevat vihollisten lisäksi väsymykseen, nälkään tai ikävään.
Kaivantoa voi syventää hurjan monessa kerroksessa, mutta ylä–ala-akselin ja kameran hallinta on sen verran kömpelöä, että mieluummin tulee tehtyä yhden tason luolasto. Silloin pelin toinen esikuva, vanha kunnon Dungeon Keeper, tulee esille. Harmi että menneisyyden tuo mieleen myös karu 3D-grafiikka, josta huolimatta isommat kaivaukset ovat aika näyttäviä.
A Game of Dwarves ei ole kelvoton peli, mutta se ei pääse lähellekään nimekkäiden esikuviensa imua. Siitä puuttuvat Dwarf Fortressin kunnianhimo sekä arvaamattomuus ja Dungeon Keeperin kestävä viehätysvoima. Kääpiöillä on hieman omaa tahtoa mutta ei lainkaan aivoja, joten ne kuolevat helposti nälkään tai väsymykseen, kun sänky tai safkapöytä ovat viisi metriä liian kaukana. Ei sellaisiin olioihin voi kiintyä, mutta ainakin kääpiöiden hengissä pitäminen synnyttää kiinnostavia haasteita luolaston suunnittelun suhteen. Näpertelystä pitävät pelaajat voivatkin nauttia itse asukkaiden sijaan itse linnoista ja niiden ansoittamisesta.
Kirjavertausta jatkaen A Game of Dwarves on kääpiögenressä halpa pokkari, joka miellyttää lämpiminä kesäpäivinä, kunhan ei odota liikoja. Ehkä sen kautta kääpiöt alkavat kuitenkin kiehtoa, ja Morian porttiteoria johtaa uusia pelaajia siihen oikeaan linnaan.