Kuten jo taannoisessa blogissani myönsin, lähdin tänä vuonna E3-messuille innokkain odotuksin edellisvuosien melkoisen lahoista messusadoista huolimatta. Tiesimme, ettei Sony ja Microsoft puhua pukahtaisi seuraavan sukupolven konsoleistaan, mutta esimerkiksi Nintendolla oli todellinen näytön paikka tosipelaajienkin konsoliksi hehkutetun Wii U:n kanssa. Myös isot pelijulkaisijat voisivat potentiaalisesti yllättää odottamattomilla pelijulkistuksilla. Kuinkas kävikään?
Melko köpelösti, vaikka onnistujiakin oli. Oletusarvoisen Watch Dogsin lisäksi kiinnostavia julkistuksia olivat Splinter Cell: Blacklist, Beyond: Two Souls ja erityisesti Castlevania: Lords of Shadow 2, joskin niitä osattiin odottaa ennakkoon.
Entäpä se Nintendo? Pikmin 3 oli mukava nähdä, mutta missä oli Metroid Prime 4? Uusi Zelda? Jonkin yllättävä vanhan sarjan paluu? Toisin sanoen missä olivat paukut, Nintendo? Lehdistötilaisuus, jossa esiteltiin 23 tulevaa peliä upouudelle konsolille, antoi minulle hyvin vähän syitä ostaa Wii U.
Jos olisin seurannut messutarjontaa kotona tietokoneen ääreltä, olisin varmasti ollut suorastaan pettynyt yleiseen antiin. Toki Pikmin 3:n, Halo 4:n ja The Last of Usin kaltaisista uusista peleistä nähtiin vihdoin pelikuvaa, mutta God of War: Ascensionin ja Gears of War: Judgementin kaltaiset pelit oli julkistettu jo messujen kynnyksellä, jotta ne eivät varmasti jäisi epähuomioon messuvyöryn aikana. Tämä tietenkin on hieman nurinkurista, sillä Ubisoft varasti koko show’n juuri siksi, ettei kukaan tiennyt Watch Dogsista yhtikäs mitään!
Pääsin kuitenkin yllätyksettömien lehdistötilaisuuksien aiheuttaman pettymyksen yli varsinaisilla messuilla. Vaikka ilmassa oli odotuksen tunnetta, joka mitä ilmeisimmin materialisoituu ensi vuonna, tulevien pelien laadun pystyi jälleen toteamaan olevan korkealla. Monet kiinnostavatkin pelit jäävät väkisinkin näkemättä ja kokematta, koska nähtävää oli jälleen niin paljon ja sovitut aikataulut pitivät kiireisenä aamusta iltamyöhään. Mahdollisilla hengähdystauoilla kierrettiin yleensä kuvaamassa PelaajaHD-videoita.
Tässä mielessä varsinaisen tietotulvan kasaamiseen varmasti löytyisi helpompiakin ratkaisuja kuin jättimäisestä ja ihmismassojen täyttämästä messuhallista toiseen juokseminen vajaan kahden minuutin aikataululla puolen tunnin välein. Totta kai pelejä pääsee pelaamaan heti, mikä onkin se messujen hienoin juttu, vaikka homma tapahtuukin seisoen nenä kiinni televisiossa kovan taustametelin kera. Hatunnosto niille harvoille ja valituille tahoille, joilla oli erillinen alue, jossa pelejä pystyi pelaamaan rauhassa tai kehittäjiä pystyi vetämään vapaasti hihasta kysymyksiä varten.
Messujen varsinaisesta tarjonnasta puhuttaessa suurin yllättäjä ja kiinnostavimman pelitarjonnan esittelijä oli omalla kohdallani tänäkin vuonna Ubisoft, joka tykitti vinon pinon erilaisia, laadukkaita ja uusia pelejä Assassin’s Creed III:sta aina Rayman Legendsiin. Mikäli julkaisija olisi ilmoittanut jatkavansa vuoden 2008 piirrosmaista Prince of Persiaa ja näyttänyt vihdoin Beyond Good & Evil 2:ta, olisi tarjonta kruunautunut.
Muita kiinnostuksen herättäneitä poimintoja olivat Maxisin uusi SimCity pc:lle, Platinum Gamesin Metal Gear Rising: Revengeance sekä pimentoon jäänyt Wii U -yllätys Project P-100, IO:n selkeästi perinteitä kunnioittava Hitman: Absolution ja 343 Industriesin tulkitsema Halo 4. Myös Capcomin Resident Evil 6 kiinnostaa yhä, vaikka kovimmat odotukset demon myötä hieman laskivatkin.
Muutoin messujen lämpimimpiin muistoihin tänä vuonna jää Hideo Kojimaan (jota en ole koskaan tavannut tai edes nähnyt livenä) sattumalta törmääminen ja Halo 4:n moninpeli, jossa kyykytin toimituksen muita jäseniä ja Microsoftin Killiä mennen tullen! Aloittelijan onnea?
Kokonaisuutena E3 oli kaoottisuudestaan huolimatta jälleen omaa luokkaansa oleva kokemus, mutta se on koettava paikan päällä. Kotoa seuraavien pelaajien mieltä on vaikeampaa lämmittää pelkillä videoilla jo entuudestaan tutuista peleistä. Siksi on sääli, että E3:sta on kadonnut se tosipelaajien suuren vuosijuhlan tunne, jossa yllätetään kerta toisensa jälkeen uusilla pelijulkistuksilla.
Tämän takia näen E3:n nykyaseman pelialalla nykyään hieman kummallisena. Jos se ei enää ole tosipelaajien jouluaatto tai pelialan uusien suurjulkistusten keskipiste, niin miksi siitä yhä kohistaan vuosi toisensa jälkeen? Täytyy toivoa, että kyse todella on vain horisontissa häämöttävän uuden konsolisukupolven odottelusta, joka toden teolla pamauttaa potin ensi vuonna.
Ville Arvekari