Kun id Softwaren Doom julkaistiin 90-luvun alussa ja pelaava kansa heräsi kollektiivisesti FPS-pelien riemuihin, myös monen pelinkehittäjän innostus nousi uusiin sfääreihin. Kotikehittäjät tehtailivat tietenkin Doomiin omia modauksiaan, jotka lisäsivät peliin vaikka Aliens-elokuvan tai Tähtien sota -saagan innostamia kenttiä. Usein nämä modit sisälsivät myös elokuvista pöllittyjä ääniä, mikä tietenkin nosti tunnelmaa entisestään.
Ainakin osa näistä modeista oli pelihistorian kannalta kohtalaisen merkittäviä, sillä LucasFilm Gamesin väki huomasi, että Tähtien sota –aiheiset kentät olivat pelaajien keskuudessa todella suosittuja. Tästä heräsikin pian ajatus: mitä jos tekisimme aivan virallisen Tähtien sota -FPS:n? Hieman yllättävä veto firmalta, joka oli siinä vaiheessa tunnettu lähinnä seikkailupeleistään, mutta FPS-pelien suuri kaupallinen menestys sai myös kirstunvartijat innostumaan, joten projekti sai vihreän valon.
Tuloksena oli Star Wars: Dark Forces, jonka parissa kelpaa näin Tähtien sota -päivänä hieman fiilistellä.
Muistatteko, kun mainitsin, että LucasFilm Games oli 90-luvulla tunnettu enimmäkseen seikkailupeleistään? Jos ette, niin suosittelen kääntymään lääkärin puoleen, koska kaksi kappaletta sitten mainittua juttua ei pitäisi unohtaa näin nopeasti. Oli miten oli, firman seikkailupelitausta näkyi myös Dark Forcesissa, ainakin projektin alkuvaiheissa. Kehitystiimi kun halusi luoda pelin, joka yhdistäisi seikkailupelit ja FPS-räiskinnät. Idea kuulostaa paperilla aika hankalalta yhdistelmältä, mikä voikin olla syy siihen, miksi lopullisessa versiossa näitä elementtejä ei enää juuri näy. Mutta ei niitä ole myöskään täysin unohdettu!
Lue myös: Tekijät vahvistavat: Evil Dead katoaa myynnistä
Siinä missä esimerkiksi Doom oli puhdasta räiskintää, jossa ei ollut tarinaa kuin puolikkaan A4-arkin verran – ja sekin suurella fontilla kirjoitettuna – Dark Forces todellakin on tarinavetoinen peli. Pelaaja ohjastaa Kyle Katarnia, joka on kuin jonkun nuoren Tähtien sota -fanin itse kehittämä coolimpi Han Solo. Han Solon tavoin myös Katarn on entinen Imperiumin upseeri, joka on loikannut kapinallisten puolelle tekemään hämärähommia. Mutta hänellä on asennetta, hän sanoo rumia sanoja ja uhkailee kontaktihenkilöitään jokaisessa pelin välianimaatiossa sillä, että hän hyppää takaisin rintamalinjan toiselle puolelle.
Jos nolot 90-luvun alun pelihahmot jätetään sikseen, Dark Forcesin tarina on ihan kivaa perustason Tähtien sota -menoa. Imperiumin uusimman superaseen perässä juoksevan Katarnin tarinaa kerrotaan komeiden ja tiheiden välianimaatioiden avulla, ja koska Dark Forces oli CD-ROM-peli, kaikki animaatiot on myös varustettu puhutulla dialogilla. Tiedän, että vuonna 2025 tämä on aivan täysi itsestäänselvyys, mutta vuonna 1995 se oli kaikkea muuta kuin. Mutta sitä se teettää kun LucasFilm Gamesin kokoinen studio ja sen tukena olleet elokuvamaailman yksiköt pistetään hommiin!
Dark Forcesin innovaatiot eivät suinkaan loppuneet vielä tähän.
Kuten kaikki Doomin kenttäeditorin ikinä avanneet tietävät, id Softwaren legendaarinen peli oli moottorinsa puolesta sangen rajoittunut tapaus. Doomin pelimoottori ei esimerkiksi sallinut minkäänlaista päällekkäisyyttä, mikä teki esimerkiksi monikerroksisten kenttien luomisesta hyvin hankalaa puuhaa ja pakotti kenttäsuunnittelijat tekemään jos jonkinlaisia kikkoja. LucasFilmin porukka pääsi peliin mukaan sinänsä hyvästä tilanteesta, sillä he pystyivät ottamaan kopin John Carmackin ja muiden pioneerien työstä ja sitten kehittämään uuden sukupolven pelimoottorin, joka oli ominaisuuksiltaan paljon id Softwaren moottoria kehittyneempi.
Lue myös: GTA 6 myöhästyy ensi vuodelle – tarkka julkaisupäivä tiedossa
Firman kenttäsuunnittelijat tuntuivat muutenkin pääsevän hyvin nopeasti sinuiksi uuden teknologian kanssa ja loihtivat kenttiä, jotka olivat usein todella mielikuvituksellisia ja hauskoja. Eräässä kentässä esimerkiksi tutkitaan rönsyilevää ja sokkeloista viemäriverkostoa, joka on täynnä virtaavaa vettä. Pelaaja avaa keskikammiosta aina yksi kerrallaan yhden ulospäin vievän portin ja sitten suhaa kuin vuoristoradalla konsanaan pitkin viemäriputkia, yrittäen löytää matkalta etenemiseen tarvittavia juttuja, ennen kuin viemäri lopulta dumppaa tämän takaisin keskuskammioon.
Seikkailuhenkisyys näkyy myös siinä, että toisin kuin jälleen Doomissa, Dark Forcesissa pelaajalla on oikeita tavoitteita ja tehtäviä pelin kenttien sisällä. Siis muutakin kuin edetä kentän alusta sen loppuun ja tappaa matkalta mahdollisimman paljon vihollisia. Kentissä on useampia ja monimutkaisempia puzzleja kuin monissa muissa ajan peleissä, mikä jälleen tuo peliin sitä omaa uniikkia tunnelmaansa.
Ja juuri tämä tunnelma oli Dark Forcesin suurin myyntivaltti. Vuonna 2025, useiden enemmän tai vähemmän kehnojen jatko-osien ja koko universumia vesittävien TV-sarjojen jälkeen, on vaikea ymmärtää, millainen juttu Tähtien sota oli 90-luvun alussa. George Lucasin alkuperäinen trilogia oli noussut fanien joukossa mytologiseen asemaan, joten ne harvat pelit, joissa pelaajat pääsivät itse ohjastamaan leffoista tuttuja aluksia ja kuuntelemaan elokuvista tuttuja virallisia ääniefektejä olivat myös todella suuria tapauksia. Hyvältä tuntuva, aikaisekseen komea, ja tietenkin aivan täynnä virallista visuaalista ilmettä, ääniefektejä ja musiikkia oleva peli oli myös aivan valtava megapommi.
Muistan itsekin hyvin, miten ensimmäistä kertaa pelasin Dark Forcesin demoa jonkun brittiläisen pelilehden mukana tulleen demolevyn välityksellä. Fiilikset olivat huikeat, kun John Williamsin legendaarisen tunnusbiisin jälkeen olin keskellä peliä, joka näytti ihan täysin Tähtien sodalta, ja kun ensimmäistä kertaa laukaisin Katarnin blasterin kohti elokuvista tuttua keisarillista upseeria sen oikean blaster-ääniefektin saattelemana, hymyni oli oikeasti niin leveä, että se melkein sattui. Tätäkin on ehkä vaikea ymmärtää nykyään, kun virallisia Tähtien sota -pelejä on saatavilla jo kymmenittäin, mutta 90-luvun alkuvuodet olivat pelaamisen kannalta vallankumouksellista aikaa. Kehittyvä teknologia oli mahdollistanut digitoitujen ääniefektien käytön peleissä, CD-ROM-levyt niiden huolettoman kylvämisen kaikkiin peleihin ja kun mukaan heitettiin vielä kehitystiimin pääsy siihen ainoaan oikeaan LucasFilmin ääniarkistoon, tuloksena oli puhdasta magiaa. Vihdoin peli, joka näytti, kuulosti ja tuntui Tähtien sodalta.
En ollut myöskään fiilisteni kanssa yksin – en tietenkään ollut, sillä melkein kaikki pelaajathan tuolloin olivat Tähtien sota -nörttejä – sillä Dark Forces oli hitti. Se sai lämpimän vastaanoton, mitä nyt jotkut kritisoivat peliä sen lyhyen keston vuoksi (ihan aiheellista – korkeat tuotantoarvot ja puzzlevetoinen pelattavuus oletettavasti veivät niin paljon aikaa kehittää, että lopputulos on sangen lyhyt) ja moninpelin puuttumisesta.
Vahvat hehkutukset, sekä se Tähtien sodan magia siivittivät Dark Forcesin vahvoihin myynteihin. Tiettävästi sitä tilattiin ennakkoon kauppoihin selvästi enemmän kuin mitään aiempaa LucasFilm Gamesin peliä, ja ensimmäisen vuoden aikana pelkästään Yhdysvalloissa sitä myytiin miltei miljoonan kappaleen verran. Vahvat myynnit innostivat tietenkin myös LucasFilm Gamesin palaamaan Kyle Katarnin pariin uudelleenkin, mutta se on toisen päivän juttu se.
Jos Dark Forcesin pelaaminen kiinnostaa, se on nykyään taas helpompaa kuin vuosikausiin. Viime vuonna julkaistu Dark Forces Remastered tarjoilee hieman modernisoidun version jos jonkinlaisille pelikoneille, mutta myös fanit ovat taas olleet aktiivisia. The Force Engine -nimellä kulkeva faniprojekti ottaa alkuperäisen pelin resurssit ja pyörittää niitä omassa pelimoottorissaan, joka tarjoaa säätövaraa joka lähtöön. Pelasin itsekin tätä juttua varten sitä omaa miltei 30 vuotta sitten ostetamaani (joskin jo vuosia sitten levykuvaksi ripattua) peliäni grafiikka-asetuksilla, jotka näyttävät alkuperäisen tasoisilta, mutta jossa esimerkiksi tähtääminen onnistuu hiirellä, eikä vain kankeilla näppäinyhdistelmillä. Mutta yhtäläisesti pelin olisi voinut vääntää myös pyörimään vaikka 4K-resoluutiossa ja 16:9-kuvasuhteella.
Dark Forcesin ikä näkyy tietenkin nykyään monilla tavoilla, mutta toisaalta edelleen pystyy kyllä hyvin arvostamaan pelin tunnelmaa, sekä ammattitaitoisten pelinkehittäjien suunnittelemia, monimutkaisia ja monipuolisia kenttiä. Edelleen pelaamisen arvoinen kokemus!
Lue myös: Star Wars -räiskintäpelien helmi saapuu remasteroituna versiona alkuvuodesta
Lue myös: Tuomari-peli oli niin rajua kamaa, että se “sai GTA:n näyttämään Super Mario Kartilta”
Miikka Lehtonen