On pelimessuja täynnä äärikaupallista hömppää. Sitten on fanien ja yhteisöjen tapahtumia, joissa biletetään ja jaetaan tietoa hyvinkin kummallisista aiheista ja oudoillakin näkökulmilla. Ruotsalaisen Paradox Interactiven järjestämä PDXCON asettui näiden kahden puoliväliin.
PDXCONilla on tietyssä mielessä vahvasti kaupalliset lähtökohdat, sillä onhan tapahtumassa pohjimmiltaan kyse Paradox Interactiven markkinoinnista. Mutta siinä samalla ohjelma oli jopa ilahduttavan fanilähtöistä, sillä tarjolla oli paljon tietoutta, riittävästi fanitusta, kiinnostavia peliesittelyjä ja ennen kaikkea hyvää fiilistä.
Paradox Interactive on ollut suoranainen strategiapelien suurtähti toistakymmentä vuotta. Muutaman pelin tehneestä pienestä firmasta kasvoi ensin menestyksellinen pelinkehittäjä ja sitten julkaisija. Pistipä Paradox pystyyn myös oman Gamersgate-verkkokauppansa, joka oli pitkään yksi Steamin paremmista kilpailijoista, tänään enemmänkin sen kumppani.
Tänään Paradoxilla pöhisee vahvasti. Firma tekee hyvää tulosta, ja sillä on useita omia pelisarjoja, joilla on vankka fanikunta. Lisäksi yhtiö on profiloitunut viime vuodet myös julkaisijana, jonka teokset nojaavat vahvasti pelimaailman syvällisempään ja strategisempaan päähän. Meidän puolellamme lahtea se on näkynyt vahvimmin tietenkin suomalaisen Colossal Orderin pelien kautta.
Pitkän linjan pelitalolla on pitkän linjan pelejä, joilla on pitkän linjan faneja – paljon. Paradox on järjestänyt jo pitkään omia PDXCON-tapahtumiaan lehdistölle, mutta kevät 2017 toi tapahtuman Tukholmaan ja avasi sen ovet myös faneille.
Raskasta kamaa kovapäisille
Paradoxin pelejä ajatellaan perinteisesti raskaamman sarjan strategioina, ja tottahan se on, että firman perinteikäs menestys nojaa Hearts of Ironien ja Europa Universalisien kaltaisten historiallisten eeposten ympärille. Mutta nykyään Paradoxilla on paljon muutakin, ja se tähtää myös mobiilipelien maailmaan, toki omalla visiollaan. Colossalin Cities in Motionit ja Cities Skylines ovat puolestaan laajentaneet pelaamisen kuvaa yllättävän komeasti niin, että kaupunkeja pakertelevat tänään muutkin kuin perinteiset strategit tai SimCity-fanit.
Siksi olikin kiintoisaa mietiskellä jo etukäteen, että minkälaista väkeä PDXCONin oville ilmestyykään. Päälle 400 myytyä ennakkolippua ja arvioiden mukaan yli 700 vierasta. Ovatko he karvaisia strategiamörrejä ja aseistautuneita viikinkejä? Cossaavatko he toisen maailmansodan sotilaita vai Euroopan aatelisia? Vai ovatko he ihan tavallisen näköisiä velmuja, jotka nyt sattuvat tykkäämään peleistä?
No, näin siinä kävi:
Let’s do the time warp again
Olemmekin jo sunnuntaissa, katsomassa Tampereen supermimmi Mariina Hallikaisen esitystä Cities Skylinesin synnystä. Mariina pehmentää rankan bisnesimagoaan heittämällä pois niittiolkaisen pusakkansa, jossa hän on hillunut pitkin poikin viimeiset kolme päivää, niin preseissä, haastatteluissa kuin striimeissäkin.
Tai ehkä tämä liittyy siihen, että täällä on vähän kuuma, vaikka kyseessä on vasta päivän toinen esitys. PDXCON järjestetään Gamla stanissa vanhassa, hienossa ja huonosti ilmastoidussa rakennuksessa. Väkeä on riittänyt koko viikonlopun talon täydeltä ja voin kertoa, että on muuten ollut paikoittain tunkkaista. Meikä sai siitä, kuumuudesta ja jatkuvasta ravaamisesta lauantaina iltapäivästä niin reippaan päänsäryn, että iltabileet karaokeineen jäivät väliin. Kyllä harmitti.
Väkeä riitti ja ilmapiiri oli koko ajan innokkaan kiinnostunut. Paradox-pelien fanit ovat olleet eri-ikäisiä ja monennäköisiä, joskin nuorimmat puuttuivat joukosta ja naisia oli vähemmän. Yleisö viihtyi paljolti Europa Universalisin vaihtoehtohistorioiden ja Cities Skylines -kaupunginrakentelujen ääressä.
Eräs yksityiskohta muuten iski todella selvästi silmään – tai siis korvaan. Vaikka Ruotsissa oltiinkin, niin ruotsia ei juuri kuullut puhuttavan. Ohjelmaa toki pyöritettiin englanniksi, mutta paikalla oli niin paljon ties mistä kaikkialta saapuneita Paradox-faneja, että lontoosta muovautui aivan itsestään tapahtuman valtakieli. Vähän eri meininki kuin Saksassa messuilla!
Silmiin- ja korviinpistävää oli myös hypen puuttuminen. Virallisemmissakin osuuksissa mentiin hämmentävän suoralla ja rehellisellä asialinjalla. On harvinaista, että firman pomot vitsailevat virallisissa osuuksissa niin yleisön kuin lehdistönkin edessä, eikä juttuja ollut edes käsikirjoitettu, vaan kaikki vetivät fiilislinjalla. Paradox ja kehittäjät osaavatkin itselleen nauramisen ja itseruoskinnan taidot, mitä yleisökin arvostaa.
Pelinkehittäjien ja yleisön välillä ei myöskään ollut mitään turhia muureja. Moni esitys jatkui salien ulkopuolella keskustelutuokion merkeissä, ja peliväkeä oli helppo lähestyä tapahtuman sisäpihalla. Tunnelma oli rento etenkin iltapäivästä eteenpäin, kun PDXCON-oluet oli jo korkattu ja pelialaväki jutusteli hyväntuulisesti fanien ja pelaajien kanssa. Tekijät saivat hyvää palautetta ja ideoita, mutta tärkeintä tuntui olevan akkujen lataaminen fanivoimalla. Ihmisten aito kiinnostus oli bensaa moottoriin, jonka voimalla väki jaksaa taas istua toimistolla töitä tekemässä.
Tämän näki hauskalla tavalla myös nimmarointipisteessä. Harva pelintekijä on kummoinen seksisymboli, mutta PDXCONissa kynnys lähestymiseen laskettiin esimerkillisen alas. Nimikirjoituksenpyytäjien parveilu suosikkipelinsä ja -pelisarjansa tekijän ympärillä oli hauskaa katseltavaa, kun karvaiset äijänröhmöt nimmaroivat paitoja ja juttelevat leppoisasti. Eikä kellään ollut mihinkään kiire, ainakaan ennen seuraavan esitelmän tai haastatteluvuoron alkua.
Meikäläiselle PDXCON oli tavallaan todella vaikea tapahtuma. Toisaalta olin siellä aivan piparina, sillä ohjelma oli kuin minulle tehty ja sovitut tapaamiset ja haastattelut tykittivät rakkautta avaran sydämeni täydeltä. Kerrankin tapahtuma, jonka ohjelmakartta näyttää sellaiselta, että voisin istua aamusta iltaan samalla penkillä nauttien joka ikisestä esityksestä. Mutta totuushan oli, että haastattelu seurasi toistaan, ja niiden välissä ehdin vain vilkaista täysiä saleja, joihin ei yleensä mahtunut sisään. Hyvä jos pääsi edes oviaukon lähelle.
”Minä kun ajattelin, että jos tulen varttia ennen ohjelman alkua”, eräskin vierailija naureskeli, kun katselimme seisovien selkien merta salin ulkopuolelta ennen Hearts of Ironien historiaa avaavaa esitystä. Ei mitään saumaa päästä sisään edes seinänvierelle. Positiivinen ongelma Paradoxille ja hieno todiste siitä, että raskaammatkin pelit voivat lumota yleisönsä.
”Ja sitä puhutaan, että pc-pelaaminen on kuollut”, totesi eräskin hyväntuulinen pelisuunnittelija lavalta täyttä salia katsellessaan. Naurakaamme ennustajille yhdessä.
Mieleen painuneet kohtaamiset:
Jordan Weisman – muun muassa BattleTechin ja Shadowrunin luonut suunnittelija inspiroi haastattelijaansakin.
Alexis Le Dressay – Steel Division: Normandy ’44 -strategian tekijä tykkäsi hänkin Close Combatista ja Combat Missionista.
Gabriel Dobrev – Surviving Mars -avaruusstrategian tekijät olivat todella innoissaan avaruustutkimuksesta ja toivovat oikeastikin näkevänsä jonain päivänä siirtokunnan Marsissa.
Mariina Hallikainen – Colossalin toimitusjohtaja kiisi paikasta toiseen energisen piikikkäästi, ja kommenttisapeli oli teroitettu riemastuttavan teräväksi.
Esillä olleita pelejä:
Cities Skylines: Mass Transit -laajennus tarjosi suomiherkkuja suoraan Tampereelta.
Cities Skylines: Xbox One Edition tarjosi kokeilijoille sekä konsolipeliherkkuja että koko tapahtuman parhaat nojatuolit.
Steel Division: Normandy ’44 vei pelaajat takaisin Normandian maihinnousun taisteluihin. RTS-henkinen sotastrategia sai paljon kiitosta.
Prison Architect: Mobile vie pc:ltä tutun vankilasimulaation mobiiliympäristöön. Testauksen perusteella onnistunut ja toimiva käännös.
BattleTech oli esillä vain lehdistölle ja suljettujen ovien takana, mutta että oli hyvä, niin jumalaisen hyvä!
Europa Universalis IV: Third Rome tuo vaihtoehtohistoriaan rutkasti venäläistä historiaa, poliittisia vasaroita ja jumalallista voimaa.
Surviving Marsissa rakennetaan Marsiin siirtokunta ja yritetään saada siitä myös omavarainen. Kaupunginrakentelua vihamielisessä ympäristössä siis.
Paradox oli kutsunut tapahtumaan myös moditiimejä, jotka esittelivät Hearts of Iron- ja Europa Universalis – luomuksiaan.
Iltabileissä soi tietenkin musiikki.