Etsi
Yhtälailla niin yksin kuin yhdessäkin pelattava räiskintäroolipeli, joka antaa pelaajan päättää, kumpaa haluaa. Arvostelussa Tom Clancy's The Division.
Monia kertoja uudelleenpelattavaksi tarkoitettu hiiviskelykokonaisuus, joka panostaa nyt enemmän pelattavuuteen kuin elokuvamaisuuteen.
The Phantom Pain tuntuu kaivatulta yhdistelmältä Peace Walkeria ja Ground Zeroesia, unohtamatta halukkuutta tarttua härkää sarvista synkkien teemojen suhteen
Metal Gear Rising vaihtaa hiiviskelyn toimintaan, mutta nautinnollinen toiminta loppuu kesken turhan nopeasti.
Kulunut kaava ja kierrätetyt ainekset on helppo unohtaa, kun palavan bensan voi melkein haistaa.
Assassin’s Creed Syndicate on kuin onkin nykysukupolven Assassin’s Creed II. Se ottaa enemmän irti siitä potentiaalista, joka paistoi Unityn pinnan alla.
Merkittävä parannus Tomb Raiderin jo entuudestaan mainiosta uudelleenkäynnistyksestä, jossa häiritsee lähinnä legendaarisen sankarittaren surkea huokailu.
Yakuza 5 saattaa olla jo kolme vuotta vanha peli, mutta sen viihdyttävä ja monipuolinen draama ei jätä kylmäksi.
Hieno toiminnantäyteinen hiekkalaatikko, jossa hauskanpito on enemmän pelaajien itsensä kuin kehittäjien luomien tehtävien vastuulla.
Suurpeli luo tonnikaupalla vaihtelevaa ja hauskaa seikkailua, vaikka se natisee pelottavasti liitoksistaan.
Far Cry Primal on sopiva yhdistelmä erilaisen kiinnostavaa maailmaa ja toimivaa avoimen maailman pelattavuutta. Todella iloinen yllätys!
Borderlandsien laadusta kertoo paljon, että The Handsome Collection jää kokonaisuutena voiton puolelle, vaikka toteutus tökkii, yksi peli puuttuu ja hintaa on reilusti.
Pelaaja on Borderlands 2:ssa kuin aseiden pelimies, joka hylkää tylysti edellisen heilansa heti paremman ja uudemman tullessa vastaan – eli käytännössä jatkuvasti.
