Tämän vuoden painisirkus
Aina vuoden kallistuessa loppuun THQ pukkaa markkinoille uuden showpainipelin. Ikävä kyllä viime vuosina sarjan suunta on ollut aika pahasti kateissa. Todellisia uudistuksia ei ole nähty moneen vuoteen, ja pelisarja on kaukana nykypelien standardeista.
Näin on asianlaita tänäkin vuonna – WWE ’13:ssa ei ole todellisia uudistuksia. Jokavuotiset pienet viilailut ovat lähes aina olleet vähintäänkin hämmentäviä. Muutama versio sitten esimerkiksi vastaiskusysteemi tuntui olevan aika hyvin kohdallaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä se on laitettu joka ikinen vuosi ihan uudenlaiseksi, ja tietenkin huonoin tuloksin.
Tänä vuonna vastaiskut onnistuvat melkoisen helposti, joten pelimekaniikka rakentuu pitkälti nyt niiden varaan. Verkkopelit tämä tekee oikeastaan täysin pelikelvottomiksi, sillä koko pelaaminen on pelkkää vastaliikkeen kyttäystä. Mitään ei uskalla tehdä, sillä on äärimmäisen todennäköistä, että siinä saa vain itse näpeilleen. Niinpä sitä odottaa vain toisen siirtoja, jotka voi sitten koettaa kääntää omaksi voitokseen. Lisätään tähän vielä häikäisevän huono nettikoodi, kuten sarjassa on totuttu näkemään, niin tulokseksi saadaan jälleen kerran täysin pelikelvoton ja pahasti pätkivä nettipeli.
Mutta miksi sitten olen jaksanut vääntää tätä osaa enemmän kuin sarjan mitään peliä moneen vuoteen? Ensinnäkin pelin tarinatilassa käydään läpi WWE:n kulta-aikojen, ns. Attitude-aikakauden, tapahtumia. Minun wrestlingmakuuni osuu pelaaminen reilusti paremmin Mick Foleylla ja Steve Austinilla kuin nykypäivän kavereilla. WWE:n nykyvuosien meininki ei ole juuri vakuuttanut, joten on melko asiallista, että yhtiö päätti rakentaa uuden pelin uratilan parempien aikojen pohjalle.
Ja kyllähän se vain niin on, että WWE-pelit ovat aina olleet samassa huoneessa pelaavien kavereiden kesken ihan järjetöntä hubaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa läväyttää kaveria takaraivoon terästuolilla, kiivetä tikapuut ylös ja napata mestaruusvyö talteen.
Mutta jos nyt ihan totta puhutaan, WWE ’13 on täysin puhtaasti sama peli kuin ennenkin. Sitä ei voi millään päästää läpi sormien, ettei peliin ole viitsitty keksiä mitään radikaalia ties kuinka moneen vuoteen. Kaikki vanhat nurinan aiheet ovat yhä tallella. Pelin valmiiksi purkitetut animaatiot katkaisevat edelleen liikkeet rumasti, hahmot liikkuvat tönkösti ja niin edelleen. Näitä vuosittaisia valituksen aiheita ei ilmeisesti aiota koskaan laittaa kuntoon.
Vanhojen aikojen muistelu tarinatilassa jaksaa innostaa, ja moninpeli samassa huoneessa toimii erinomaisesti. Pelisarjan ystävät tietävät kyllä, mitä saavat, kun jokavuotinen WWE-peli napsahtaa kauppojen hyllyille.