Kaupungin valot
En ole koskaan ollut kovin liekeissä Pokémon-peleistä ja siksi olinkin aika yllättynyt, kun huomasin haluavani palata Lumiose Cityn asfalttiviidakkoon kerta toisen jälkeen. Jokin on viimein loksahtanut paikalleen ja olen oikeasti päätynyt jopa pitämään hauskaa pelin avoimessa maailmassa.
Ideana Pokémon Legends: Z-A:ssa on seikkailla kaupungissa, jossa pokémonit ja ihmiset elävät sulassa sovussa. Päätehtävänä on kavuta ylöspäin kouluttajatulostaulukkoa, jonka arvoasteet ovat nimetty aakkosten mukaan. Siitä pelin nimikin juontuu.
Matka kohti listan kärkeä ei tietenkään suju aivan mutkitta, sillä kaupunkia piinaa tuntemattomista syistä megaevoluutiotilaan joutuvat villipokémonit, jotka aiheuttavat kaaosta ja vahinkoa. Loistavana kouluttajana ja taistelijana vastuu näidenkin kesyttämisestä laskeutuu tietysti pelaajan harteille.
Pelin ensimmäinen puolisko on selkeästi jälkimmäistä parempi. Kaupunkiin ja sen uusiin puoliin tutustuminen on mielenkiintoista, kuten on myös lukuisien erilaisten taskuhirviöiden keräileminen omaan kokoelmaan. Villit otukset ovat pitkälti rajattu omille asuinalueilleen, joissa niitä vastaan voi käydä ottamassa matsia tai sitten ihan vain ihailemassa.
Toisella puoliskolla fokus kääntyy megaevoluutioihin ja vaikka ne ovatkin hauska lisäys peliin, käy villien megapoksujen kurittaminen nopeasti vanhaksi. Kohtaamiset ovat lähes aina suuria pomotaisteluita, jotka eivät jaksa yllättää enää kymmenennen kerran jälkeen. Taisteleminen on itsessään toki hauskaa, sillä sitä on uudistettu runsaalla kädellä ja se toimii nyt reaaliajassa.
Vaikka megameininki jättääkin kylmäksi, ei peliä voi muuten syyttää monipuolisuuden puutteesta. Sivuaktiviteetteja riittää vaikka muille jakaa ja jo silkka kaupungilla juokseminen palkitsee pelaajaa jatkuvalla syötöllä. Z-A onkin ehdottomasti parhaimmillaan kädenlämpöisellä kerronnalla varustetun päätarinansa ulkopuolella, sillä grindaaminen on yksinkertaisesti kivaa.
Peli pyörii Nintendo Switch 2 -konsolilla vaivattomasti ja tasaisella 60 fps -ruudunpäivitysnopeudella. Grafiikat ovat terävät ja liike sulavaa – jo se auttaa nostamaan peliä edeltäjiänsä korkeammalle, sillä sarjan pelit ovat tunnetusti kärsineet hienoisista suorituskykyongelmista.
Pokémon Legends: Z-A ei ehkä ole sarjan veteraaneille suurin riemuvoitto, mutta uskon sen viihdyttävän kaltaisiani pelaajia, jotka eivät ole oikein päässeet meininkiin sisään aikaisemmin. Kokonaisuus on hauska ja viihdyttävä, vaikka tarinapuoli onkin lapsenkengissä ja osa aktiviteeteista käy loppua kohden puuduttamaan.
