Laulain työtäs tee
Robert Robertson eli Mecha Man on sankari hieman samalla tapaa kuin Rautamies – voimaa on, mutta ei juurikaan ilman pukua. Kun puku pistetään pahemman kerran pirstaleiksi, tuntuu miehestä siltä, kuin maailmalta putoaisi pohja.
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän törmää Blonde Blazeriin, voimakkaaseen supersankariin, joka johtaa sankaritiimejä turvallisuusyritys SDN:llä. Pian Robert huomaakin olevansa osana tiimiä operaattorina, joka lähettää supersankareita apua tarvitsevien tykö. Ainoa ongelma on tosin siinä, että tiimi on täynnä uuden mahdollisuuden saaneita superrikollisia, joista ei oikein ole tiimityöhön.
Dispatch on entisistä Telltale-kehittäjistä koostuvan AdHoc Studion debyyttipeli. Onkin selvää, että supersankarikomedia kulkee genrejätin jättämillä jalanjäljillä, mutta mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Suurin ero Telltalen peleihin lienee kuitenkin siinä, että peli on strategiallisempi ja jättää kävelyosuudet suoraan roskakoppaan.
Keskustelujen ja suurien valintojen ulkopuolella varsinainen pelattavuus perustuu supersankarien lähettämiseen apua tarvitsevien asiakkaiden luokse. Robertin tiimiin kuuluu runsas kattaus erilaisia sankareita, joilla on kaikilla omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Onnistuneista tehtävistä palkitaan tasopisteillä, joiden avulla sankareita voi muovata eri suuntiin, mutta lähtökohtaisesti oikeiden hahmojen valinta oikeisiin tilanteisiin on kaikki kaikessa.
Operattoriosuus on hauska ja paikoin todella intensiivinen kokemus, mutta todelliset meriitit peli ansaitsee tarinankerronnastaan, joka on kerrassaan upeaa. Yleistunnelma on vinksahtanut ja mustaa huumoria tihkuva, mutta suurta osaa hahmoista päästään silti rakentelemaan huolella. Erityisen tutuiksi tulevat tietenkin päähenkilö Robert ja tämän kaksi romanssivaihtoehtoa, joiden välillä valitseminen ei olekaan aivan yksinkertainen juttu.
Lajityypin pelien ongelma on usein ollut se, ettei matkan varrella tehdyt valinnat ole oikeastaan vaikuttanut lopputulemaan. Asiaan on tehty korjausliikkeitä Dispatchissa, jonka lopun tapahtumat poikkeavat toisistaan merkittävästi pelaajan valinnoista riippuen.
Aidosti hauska ja hurmaava peli on yksi viime vuoden suurimmista yllättäjistä. Kuka olisikaan uskonut, että tällä kaavalla saa aikaan vielä näin merkityksellisiä ja innostavia pelikokemuksia. On suorastaan kihelmöivää nähdä, mitä AdHoc tekee seuraavaksi. Pikkulintujen laulun mukaan luvassa olisi Critical Role -fantasiaa, mikä tarjoilee sekin tietysti loputtomasti mahdollisuuksia. Sitä odotellessa!
