Minne moni peli on aiemmin jo kulkenut
Paramountin suunnalta kuultiin paljon lupauksia ja uhoa siitä, kuinka Star Trek tulisi välttämään lisenssipelien perinteiset ongelmat, kuten laadun puutteen ja liian nopean tuotantoaikataulun. Star Trek olisi voinut tehdä Trek-peleille sen, mitä Arkham City teki Batman-peleille. Avainsana on ”olisi”, sillä erinomaisella The Darkness 2:lla kykynsä todistanut Digital Extremes on mennyt sieltä, missä aita on matalin. Star Trek on täysin hengetön tuotos.
Pelihahmokseen voi valita Kirkin tai Spockin, mutta peli pelataan yhdessä alusta loppuun joko tekoälyn tai ihmispelaajan ohjaaman kumppanin kanssa. Tekoäly toimi ainakin minulla paremmin kuin satunnainen PSN- tai Xbox Live -pelisankari. Meriitti sekin.
Pahisten virkaa toimittaa gorn-liskorotu, joka varastaa vulcanuslaisen tiedenaisen tutkimustyön kohteen, joka voi uhata koko federaation tulevaisuutta. Niinpä Kirk ja Spock lähtevät pelastamaan tilannetta Enterprisen kera.
Käytännössä tämä tarkoittaa hahmon olan takaa kuvattua räiskintää Enterprisen käytävillä ja tylsästi kuvitetuilla planeetoilla. Matkan varrella voi edistää aseiden ja tricorderin kykyjä. Jälkimmäisellä voi skannata ympäristöstä löytyviä lokikirjoja ja muita tavaroita, jota kautta saa kokemuspisteitä. Tästä aspektista olisi pitänyt saada paljon enemmän irti – olisin kaivannut enemmän tutkimista ja hieman vähemmän räiskimistä.
Aseiden ja tricorderin ominaisuuksien edistäminen on täysin puolivillaista. En kokenut saavani pelaamisessa mitään hyötyä uusista ominaisuuksista, mitä nyt pystyin jumittamaan sekunniksi pariksi gornien aseita ja hakkeroimaan hieman kauempaa. Erityistä käytännön hyötyä siitä ei ollut. Kehitysominaisuus on mukana, koska sen pitää olla mukana.
Peli rakentuu tekijöidensä mukaan nimenomaan ”bro-op”-peliksi, mutta turha odottaa ihmeitä. Kirk ja Spock voivat ennalta määrätyissä pisteissä auttaa toisiaan kapuamaan korkeammille tasoille, ja kovin paljon on ovia, joiden avaaminen vaatii molempien miesten ponnisteluja. Parempaa ei ole keksitty.
Pelin suunnittelijat ovat kehdanneet mainita pelinsä olevan sekoitus Unchartedia ja Metroid Primea, mikä on melkein pyhäinhäväistys. Toki, molemmista peleistä lainataan, mutta surkeasti. Satunnaiset kiipeilyosiot ovat rasittavia, kun hahmot päättävät melko sattumanvaraisesti, ottavatko jostakin kiinni vai eivät. Loppupuolen kentissä näkyy ja paistaa kiire. Välitallennuspisteet ovat huonosti sijoitettuja, ja etenkin uintiosuudet ovat raivostuttavia heikosti toimivan kameran takia. Miksi ihmeessä tähän piti änkeä näennäistä vaihtelua kiipeilyn, uimisen ja lentämisen kautta, kun kaikkien näiden toteuttaminen on jäänyt puolitiehen.
Star Trek on iso pettymys allekirjoittaneella. Digital Extremes osaa tehdä hyviä pelejä, mutta tämän tekemisessä ei sydän ole ollut mukana.