Ratchet & Clank -pelisarja on ollut aina yksi suosikkejani Jak & Daxter -pelien rinnalla. Siinä missä Jak & Daxter -sarjan taso heilui holtittomasti ykkös- ja kolmososan välillä, Ratchet & Clank -sarja pysyi tasalaatuisena koko PS2-uransa ajan. PS3:lla sarjan taso on kuitenkin hieman notkahtanut, mutta siihen on syynsä myös kyynisellä arvostelijalla: se, mikä ennen oli uutta ja hienoa, muuttui vähitellen vanhan toistoksi.
Moninpeli mukana
All 4 Onen uusi ominaisuus on sen moninpeli, ja se toteutettu hyvin: tarinatilaa voi pelata niin yksin kuin kolmen kaverinkin kanssa, jolloin ruudulla on mieletön meno ja mekkala. Mukana pelattavina hahmoina ovat päähenkilöiden lisäksi vanha arkkivihollinen Nefarious sekä toope kapteeni Qwark.
Seikkailu on perinteistä Ratchet & Clankia, mutta pienellä twistillä. Tällä kertaa kamerakulmaa ei voi millään tavalla säädellä, vaan se seuraa pelihahmoja milloin lähempää, milloin kauempaa. Alkuun tämä on vapaaseen kameraan tottuneille outoa, mutta Insomniac Gamesin puolustukseksi on sanottava, että toteutus on hoidettu hienosti. Pelaajaa tietää jatkuvasti, mihin edetä ja mitä pitää tehdä. Vain pari kertaa tulee pudottua äkkijyrkänteeltä alas, kun kuvakulmasta ei tiedä, mitä edessä odottaa.
Kun peliä pelaa yksin, mukana seikkailee Ratchetin rinnalla tekoälyn ohjaama Clank-robotti, joka antaa tulitukea. Clankin kanssa suoritetaan myös yhteistehtäviä, jotka ovat yksinkertaisia. Ai pitää päästä kielekkeen yli? No, ammutaan Clank imuriaseella toiselle puolen ja flengataan itse perään Clankiin kiinnittyvällä kiinnitysköydellä.
Lastenmielisille tarkoitettu
Peliä on selvästi lähdetty tekemään hieman nuoremmille pelaajille kuin ennen. Selvimmin tämä näkyy pelin vaikeustasossa, joka on normaalitasolla todella helppo. Onneksi peliä voi pelata myös vaikealla vaikeustasolla, joka tuo peliin sentään jonkinlaista hankaluutta.
En tiedä sitten, onko aika kullannut muistot, mutta mielestäni myös pelin huumori on suunnattu enemmän lapsenmielisille kuin ennen. Toisaalta pelin hauskin aikuisille tarkoitettu heitto tulee jo melko alussa: Vac-U-niminen imuriase sai aikaan esipuberteettisen naurunröhähdyksen. Asevalikoima on pelissä jälleen miellyttävän laaja, mutta toisin kuin edellisissä peleissä, laajuudesta ei oikein osaa nauttia, kun jo alussa saatava sädetuliase toimii oikeastaan kaikissa paikoissa parhaiten.
Graafisesti peli on kaksijakoinen: välianimaatiot ovat tyylikkäitä, mutta ainakin ennakkoversiossa kuva nyki pelitilanteissa usein, kun ruudulla oli vähänkin enemmän tavaraa. Muutenkin pelistä jäi oudolla tavalla tunne, että Insomniac Games on lykännyt pelin hieman liian nopeasti markkinoille. Se on yrittänyt uudistaa pelisarjaa moninpelinsä avulla, ja toki verkon yli kimpassa pelaaminen ja seikkaileminen on hieno uudistus. Silti tuntuu koko ajan siltä, että pelisarjan entisten pelien maagisuus on kadonnut ja kyseessä on ihan vain normaali jatko-osa: ei huono, muttei ihan sillä tasolla, jota olisi toivonut.
Silti peliä tuli hakattua monen tunnin putkissa, mutta pelkäänpä, että omalla kohdallani kyse oli enemmän tutuista hahmoista ja seikkailunhalusta kuin pelin tasosta tasoloikkaveteraanin näkökulmasta. Lapsille peli on takuuvarmaa kauraa etenkin, kun se on täysin lokalisoitu.