Tasainen puurtaja
Urheilupelien vuosipäivitysten klassikko on jälleen täällä. Lehdet tippuvat puista osapuilleen samaan aikaan kun kiekko tippuu jäähän uudessa NHL:ssä. Tämä vuosi ei tee poikkeusta, joten kaulahuiveja kaivettiin esiin NHL 25:n saapuessa.
Jos tämän arvostelun intro tuntuu jaarittelevalta, niin sitä ovat myös änärin uudet ominaisuudet. ICE-Q-nimikkeen alla on uusi tekoälykokonaisuus, jonka pitäisi käsittää muiden pelaajien entistä parempi ymmärrys ympäröivistä tapahtumista. Järjestelmä tuntuu toimivan hyvin ajoittain, sillä suurimman osan ajasta pelaajatoverit ovat yhtä hukassa kuin ennenkin. Satunnaisesti ymmärrystä löytyy kuitenkin asettautua esimerkiksi yhden miehen läpiajoihin tai puolustaa heittäytymällä. ICE-Q-pakettiin kuuluu myös hölmösti nimetty ”next-gen vision control”, joka tarkoittaa sitä, että vasemmalla liipaisimella oma pelaaja katsoo nyt suoraan maalille. Kiva lisäys, mutta ihanko että uusi toiminto?

Samassa rytäkässä maalivahtien tilannetajua on parannettu. Ilkeämielinen epäilisi, että tämä koskee vain vastustajaa, sillä oma maalivahti on aivan yhtä heikko yksittäisille laukauksille kuin ennenkin. One-timereihin on tullut uusi indikaattorijärjestelmä, joten pelaajalla on nyt aktiivisempi rooli vedon ajoittamisessa. Taklauksia on muokattu niin ikään ja ne tuntuvat nyt aiempaa luontevammilta – ainakin siistin pelaamisen kannalta.
Joukkuetta kokonaisuutena ohjaava seuratila on saanut päivityskierroksen. Vaikka neuvotteluihin ja vuorovaikutusmahdollisuuksiin on lisätty uusia vaihtoehtoja, on muutosten vaikutus jäänyt vähäiseksi. Franchise-valikotkin on uusittu, mutta muutamaa näkymäuudistusta vaille vaakavalikoiden kääntäminen pystyyn ei ole järin innovatiivista.
Ulkoasullisesti NHL 25 on ottanut loikan, sillä tuki edellisen polven konsoleille on lopetettu. Vaikka uusitun animaatiojärjestelmän ja uusien kasvopiirteiden ero entiseen on paikoin vaihteleva, on erilaisten ”nykäisyjen” osuus pienentynyt. Pelaajasta näkee, miten hiki kertyy vaihtojen venyessä ja jää kiiltää uskomattoman makeasti heti erätauon jälkeen. Päivitetyt kamera-ajot auttavat spektaakkelin luomisessa, vaikka vastakkain olisivat Liigan joukkueet isojen änäritähtien sijaan. Toisaalta, ison maailman stadionit on tehty hienosti digimainoksineen.

Selostuksessa valitettavasti mennään James Cybulskin vedolla edelleen. Toisen mielipiteen esittävä Cheryl Pounder on sopiva vastapaino ja hänellä on aitoa kokemusta, mutta jostain syystä selostusten koodaus on entistä huonompaa. Kaksikko ruotii 10 sekuntia vanhaa ”kärpäsestä härkänen” -tilannetta samaan aikaan kun paine kasvaa ja lopulta verkko soi. Erityistä kerrottavaa ei jää myöskään soundtrackista, joka ei toisaalta ärsytäkään tavallista enempää. Onneksi listalla on edes yksi kappale Hardya ja Sandstormiin on nyt laitettu jopa värinäefektit!
Muuten NHL 25 on tutussa vedossa. Tiettyihin pelimuotoihin on tehty viilauksia ja NHL 24:n kosmeettiset World of Chel -ostokset siirtyvät suoraan 25:een. Valikoissa peli puolestaan epäröi vieläkin. Onneksi tarjolla on sellainen määrä joukkueita eri sarjoista, että viihdettä riittää toviksi.
Varovaisesti päivitetty änäri on toki parhaassa vedossa koskaan, mutta eroja saa etsiä mainosmateriaalien ja kiikareiden kanssa. Tekoälyn vaikutusta ylikorostetaan kaukalossakin. Edellisen polven konsolien pudottaminen pois yhteensopivuuslistasta ei tuonut heti minkäänlaista vallankumousta, joten todellisten uudistusten kohtalo on – kuten useimpien joukkueiden mestaruushaaveiden kohdalla – ehkä ensi vuonna sitten!
Aake Kinnunen

Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.