Marraskuun 22. päivänä vuonna 1963 Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy murhattiin kirkkaassa päivänvalossa keskellä suurkaupunkia. Kennedy oli virallisella vierailulla Dallasissa, jonka osana järjestettiin autokulkue kaupungin läpi. Kennedyn, hänen vaimonsa ja Teksasin kuvernööripariskunnan vilkutellessa tietä reunustaville väkijoukoille avoauton matkustamosta, Lee Harvey Oswald ampui presidenttiä piilopaikastaan tarkkuuskiväärillä kohtalokkain seurauksin. Kennedy kiidätettiin pikavauhtia läheiseen sairaalaan, mutta turhaan. Kun Oswald itse joutui vuorostaan pari päivää myöhemmin murhan kohteeksi, tällä kertaa TV-kameroiden edessä ja poliisien huostassa, soppa oli valmis.
10 kuukauden tutkimusten ja kuulemisten jälkeen Yhdysvaltojen korkeimman tuomarin Earl Warrenin johtama komissio julkaisi raporttinsa, jonka mukaan Oswald toimi yksin ja hänen Teksasin koulupiirikunnan kirjavaraston ikkunasta ampumansa laukaukset tappoivat presidentti Kennedyn. Tästä huolimatta salaliittoteoriat ovat rehottaneet 60 vuoden ajan, eivätkä näytä laantuvan tippaakaan. Keskeisenä osana salaliittoteorioita on väite siitä, että Kennedyn ja muiden autossa matkustaneiden vammat ovat sellaisia, ettei yksi ampuja voinut mitenkään aiheuttaa niitä kaikkia. Nämä väitteet perustuvat virheellisiin tulkintoihin ja suoranaisiin valheisiin, mutta eihän se ole ennenkään tahtia haitannut.
Tämä kaikkia on relevanttia taustatietoa tämän viikon pelille, vuoden 2004 JFK: Reloadedille. Pienen skottilaisen studion kehittämä teos joutui vähemmän yllättäen kovan kohun kohteeksi heti julkaisunsa yhteydessä, sillä “peli, jossa salamurhataan rakastettu Yhdysvaltojen presidentti” on luonnollisesti hyvin raflaava käsite. Pelin suunnitellut Kirk Ewing sai tiettävästi tappouhkauksia pelinsä johdosta, ja vaikka sen myyntiä ei suoranaisesti kiellettykään, useat kaupat kieltäytyivät ottamasta sitä valikoimiinsa ja kehitystiimi itse veti sen myynnistä pian julkaisun jälkeen.
JFK: Reloadedin kehityksestä vastasi pieni tiimi, joka oli aiemmin työskennellyt Rockstarin mellakkapeli State of Emergencyn parissa. Kehitystiimi perusti oman firman tarkoituksenaan tehdä historiallisia simulaatioita, ja ensimmäisen pelin aiheena olivat ehdolla Apollo 11:n kuulento, sekä Kennedyn salamurha. Ewingin mukaan Kennedyn murha voitti, koska “siitä oli saataville enemmän julkista tietoa”. Tämä väite kannattaa ottaa pienin varauksin, sillä kyynikko voisi helposti epäillä, että kyseinen aihe oli myös mediaseksikkäämpi kuin kuulento. Ja kuten kaikki tietävät, kohu tuottaa usein taaloja.
Kehitystiimin mukaan JFK: Reloadedin on tarkoitus olla oppimistyökalu, jonka avulla pelaajat voivat todistaa Warrenin komission havainnot päteviksi ja kumota salaliittoteoriat. Jälleen, suhtaudun tähän pienoisin varauksin muutamastakin syystä. Olisiko kliiniseen oppimispeliin mallinnettu (vuoden 2004 mittapuulla) realistisesti paukahtavia pääkalloja ja runsaita veriefektejä? Olisiko siihen lisätty mahdollisuus katsella luotien osumia eri kuvakulmista hidastettuna? Mene ja tiedä.
Olivat kehitystiimin motivaatiot mitä tahansa, niiden lopputuloksena on niin pelkistetty teos, ettei sitä oikeastaan edes kehtaa kutsua peliksi. Pelaaja ohjastaa Lee Harvey Oswaldia noin minuutin mittaisessa kokemuksessa, jossa tämä istuu paikallaan kirjavaraston kuudennen kerroksen ikkunassa. Kennedyn auto kääntyy kadulle ja sitten pelaajan tavoitteena on toistaa historialliset laukaukset mahdollisimman tarkasti. Operaation jälkeen peli näyttää jokaisen laukausen ballistisen lentoradan ja jakelee pisteitä sen mukaan, miten uskollisesti kukin laukaus mallinsi historiallisen esikuvansa.
Vaikka pelin puitteet ovat näin rajoittuneet, sen tuotantoarvot ovat todella nihkeät. Pelimaailmassa ei ole Kennedyn autokulkueen lisäksi ketään muuta, ja itse pelikokemuskin on karu. Koska kyse on olevinaan historiallisesta oppimistyökalusta, olisi ollut kiva nähdä vaikka mahdollisuus hidastaa aikaa ja antaa pelaajien – jotka eivät todennäköisesti ole merijalkaväen kouluttamia tarkka-ampujia, toisin kuin Oswald – yrittää tähdätä laukauksiaan tarkemmin. Tai kokeilla ampumista eri paikoista ja näin oletettavasti todistaa, että esimerkiksi kuuluisalta ruohoisalta kummulta ampunut toinen ampuja ei olisi pystynyt aiheuttamaan historiallisia vammoja. Tällaisten ominaisuuksien sijaan mukaan on tungettu muun muassa “kaaostila”, jossa Kennedyn saattueen pitäisi käyttäytyä yllättävillä tavoilla, mutta itse en kyllä huomannut tilojen välillä mitään eroa.
JFK: Reloaded onkin todella karu ja ankea kokemus. Viihdettä siitä ei irtoa juuri lainkaan, eikä sillä myöskään ole hirveästi historiallista ja pedagogista arvoa. Mutta toisaalta miksi olisikaan, sillä olen hyvin varma, että kaikki tiimin puheet salaliittoteorioiden kumoamisesta ja oppimisesta olivat vain yrityksiä hillitä heidän niskaansa romahtanutta paskamyrskyä. Todellisuudessa tavoitteena oli todennäköisesti tehdä paljon rahaa tekemällä peli, joka innostaisi ihmiset vinguttamaan Visaa kohun ja paheksunnan saattelemana.
Tätä näkemystä tukee sekin, että tiimi markkinoi itse peliään kilpailulla, jossa parhaiten Oswaldin toimet toistanut pelaaja olevinaan voitti 100 000 taalaa. Kilpailulle löytyi lopulta voittaja: 16-vuotias ranskalaisteini, jonka palkinto tosin oli lopulta vain noin 10 000 taalaa. Mitäs pienistä! Ja ilmeisesti kohu ei myöskään mennyt täysin hukkaan, sillä googlailu paljastaa, että pelin julkaisun jälkeen sen fanit yrittivät kannustaa kehitystiimiä työstämään seuraavaksi pelin Walesin prinsessa Dianan kohtalokkaasta kolarista.
Turhaan kannustivat, sillä tätä kirjoittaessani JFK: Reloaded on Traffic Gamesin ainoa pelijulkaisu.
Miikka Lehtonen