Eräs Japanin suurimmista lahjoista maailmalle ovat mechat, jättimäiset taistelupuvut, joiden sisällä kelpaa taistella galaksin herruudesta tai ratkoa nuoruuden ongelmia kömpelöön raamatulliseen vertauskuvaan käärittynä. Mecha-fanien keskuudesta löytyy kaksi koulukuntaa, joista toiset pitävät notkeammista mechoista, toiset taas hitaammista, kävelevän panssarivaunun henkisistä versioista.
Olen itse kuulunut aina jälkimmäiseen porukkaan ja ehkä siitä syystä olenkin aina fanittanut myös BattleTech-universumiin sijoittuvia pelejä. 90-luvulla julkaistiin kuitenkin yksi oikein mojova mecha-peli, joka jäi varsinkin länsimaissa ilman ansaitsemaansa huomiota, joten koitetaan nyt korjata ongelmaa ja puhutaan hieman siitä, miksi Cybernator on karmeasta nimestään huolimatta erinomainen peli.
Pelin nimi on todellakin niin jäätävä, että se aiheuttaa myötähäpeää yli 30 vuotta julkaisun jälkeen, mutta ymmärrän, että länsimaisesta julkaisusta huolehtinut Konami oli tavallaan selkä seinää vasten. Japaninkielinen alkuperäisnimi, Assault Suits Valken, ei sekään olisi välttämättä saanut länsimaisia pelaajia hurraamaan, mutta silti… Cybernator? Voiko olla nimeä, joka huutaa kovempaa olevansa peräisin 90-luvun villeiltä alkuvuosilta, jolloin kaikki oli cyberiä, erityisesti kaikki sellaiset asiat, jotka eivät sitä olleet tippaakaan.
Mutta ei anneta nimen pahentaa peliä, sillä Cybernator on erinomainen sivuttain vierivä räiskintäpeli. Pelaaja ohjastaa jälleen eeppisesti nimettyä Jake Brainia, joka on liittovaltion avaruusmerijalkaväessä taisteleva mecha-pilotti. Fossiilipolttoaineiden loppuessa ihmiskunta on aloittanut karun sisällissodan, johon myös Jake osallistuu taistelupukunsa puikoissa. Kuten olemme usein todenneet, myöskään kehnon tarinan ei kannata hidastaa tahtia liikaa, jos pelattavuus on kunnossa.
Ei ole sinänsä ihme, että se pääasia, eli rymistelevät ja maisemia romuttavat mechat, ovat niin viimeisen päälle huikeita, sillä pelin tuottajana toimi Toshiro Tsuchida, jonka nimi ei ehkä sano paljon monille meistä, mutta jonka seuraava peli – Front Mission – taatusti kyllä on tunnettu. Muistan, että olin itse jo aivan myyty pelin ensimmäisistä hetkistä. Federaation kuljetusalus syöksyy nokka edellä vihollisten jättimäisen tukialuksen kyljestä sisään ja laukaisee kourallisen taistelupukuja romuttamaan aluksen sisältä käsin. Sitten mennään romu lentäen vasemmalta oikealle tykittäen kaikkea mahdollista kumoon.
Myöhemmin vastaan tulee myös lento-osuuksia, jotka olivat jo aikanaan kohtalaisen karmeita, eikä aika ole niitä ainakaan parantanut. Kävelyosuuksissa kontrollit toimivat mainiosti. Mecha pystyy vapaan kävelyn ohella hyppimään ja tekemään syöksyjä eteenpäin, mikä tietenkin nostaa lähitaisteluhyökkäysten tehoa. Ohjaimen Y-akselin avulla tähdätään aseita ylös ja alas, mikä tekee taistelemisesta todella sujuvaa. Täysin karmeana ratkaisuna sama pätee myös niihin lento-osuuksiin, mutta sillä erolla, että nyt Y-akseli myös liikuttaa taistelupukua ylös ja alas samalla kun se tähtää aseita. On aivan helvetillistä yrittää tähdätä pieniin kohteisiin pelin vaatimalla nopeudella, kun pieni alaspäin tehty tähtäysliike siirtää myös pukua alaspäin, jolloin kohde onkin ylempänä ja pitäisi tähdätä hieman ylöspäin, jolloin… no, ymmärrätte kyllä.
Näitä karmeita lentelyosuuksia lukuun ottamatta Cybernatorin pelaaminen tuntuu mojovalta peliltä. Kaikessa on kunnolla painoa, räjähdykset ovat suuria ja maisemat hajoavat komeasti mechan hyökkäysten alla. Tämä saa pelaajan tuntemaan kuin oikeasti ohjaisi kerrostalon kokoista ja kymmenien tonnien painoista taistelupukua. Huikeaa.
Cybernator oli todellakin alkujaan japanilainen peli ja ajan hengen mukaisesti sen lokalisaatio länsimaita varten on ilmeisesti ollut aika lennokasta puuhaa. Alkuperäisessä japanilaisversiossa pelin pääpahiksen lippuna on jostain syystä Euroopan unionin lippu ja kun hän on hävinnyt lopputaistelun, hän tekee pelaajan silmien edessä itsemurhan. Yllättäen tämä ei mennyt sensuurien tarkastuksista läpi!
Huhujen mukaan pelin ohjekirja on myös legendaarisen kehno ja sisältää hieman sinne päin olevan version pelin tarinasta, sekä myös useita kovia vinkkejä, jotka eivät pidä lainkaan paikkaansa. Olisi kiinnostava tietää, kuinka suuri määrä näistä virheistä on tarttunut mukaan jonkun kesäharjoittelijan kirjoittaessa paniikissa ohjekirjaa varttia ennen painokoneiden käynnistymistä. Onko myös japaninkielinen alkuperäisteos yhtä kehno? Ovatko tarina ja pelattavuuden yksityiskohdat muuttuneet niin myöhään, ettei ohjekirjaa enää ehditty päivittää? Outoa menoa!
Oli miten oli, Cybernator rokkaa edelleen, yli 30 vuotta julkaisunsa jälkeen. Se näyttää, tuntuu ja kuulostaa todella hyvältä ja nousee näin kaikkien aikojen mecha-pelien listalla sangen korkealle. Suosittelen!
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka viikko Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
