Ennakkokatsauksessa teinikauhupeli Until Dawn

Teinikauhupeli Until Dawn on rakkauslaulu b-luokan säikyttelyrainoille.

12.8.2015 08:50

UNTIL DAWN

Tekijä: Supermassive Games Julkaisija: Sony Computer Entertainment 
Alustat: PlayStation 4 Julkaisu: 28. elokuuta 2015 

Hyytävää hormonihölmöilyä

Joukko seksinnälkäisiä teinejä kokoontuu syrjäiselle vuoristomökille muistelemaan vuosi sitten tapettuja kavereitaan. Samaan aikaan vankilasta vapautuu paikan talonmies joka on vannonut polttavansa hörskän maan tasalle. Puskista löytyy myös alkuperäisasukkaiden toteemeja, jotka ennustavat kauheaa kuolemaa kaikille. Tässä on kaikki upean viikonlopun ainekset!

Elokuussa PlayStation 4:lle ilmestyvä Until Dawn kuulostaa tyypilliseltä teinikauhuleffalta, mutta peli ei tyydy siihen. Se haluaa olla kaikkien teinikauhuleffoista tuttujen kliseiden tiivistymä, eli pelien Scream. Lähtökohdat eivät olleet hyvät, sillä Move­-pelinä aloittanut ja julkaisuun liian ankeaksi todettu Until Dawn ehdittiin jo uusia kerran täysin. Ensitestin perusteella sillä on yllättävät hyvät mahdollisuudet onnistua.

Pelinä Until Dawnin lähin verrokki on Heavy Rain, PlayStationin sarjamurhamysteeri. Siinä pelaajan valinnat määrittivät sitä, millaisia kohtaloita päähenkilöille oli luvassa. Heavy Rain löysi nopeasti faninsa uudenlaisena pelikokemuksena, mutta perinteisemmän pelaamisen ystävät mollasivat sitä epäpeliksi, ja käsikirjoituksessa oli turhan paljon kömpelyyksiä. Nyt asialla on eri porukka, ja eron huomaa.

Pelin kantavana idea on ns. perhosvaikutus, joka lupaa pelaajan vähäpätöisiltä vaikuttaville valinnoille seurauksia pitkän ajan päästä. Kuolema saattaa korjata yhden henkilöistä vain siksi, että toinen teini hölmöili pelaajan käskystä tuntia aikaisemmin. Samalla pannaan puntariin väitteet siitä, että kuka tahansa tekisi järkevämpiä valintoja kuin kauhuleffoissa erilleen harhailevat ja pimeässä ”kuka siellä”  -huutoja huhuilevat taukit. Toisaalta pelaaja voi halutessaan panostaa juuri pöljimpiin valintoihin perinteiden nimissä. Tekijät lupailevat, että ihmiskohtalot ja henkiinjääminen riippuvat lopulta vahvasti valinnoista, mutta se ei selvinnyt tarinan kesken jättävästä testiversiosta.

”Kiroiluun, toistensa mollaamiseen ja seksin vonkaamiseen keskittyvät idiootit onnistuvat ihailtavasti tekemään itsestään täydellisiä uhreja.”

Useimmat kauhupelit kannattaa nauttia yksin, mutta Until Dawnin tunnin mittaisessa testiversiossa selvisi, että se kannattaa kokea hyvässä seurassa. Pelaajan toimitus kerääntyi testin aikana television ääreen, ja yhden pelatessa muut hihittelivät taustalla ja huutelivat mielipiteitään siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tarkkasilmäisimmät bongailivat myös ikkunassa vilahtelevia varjoja ja takana väijyviä murhaajia, kun ohjainta pitelevä keskittyi nappien takomiseen. Kun meno käy rajuksi, pelaajan on naputettava oikeita nappeja nopeissa mutta helpohkoissa reaktiotesteissä. Samalla tulee mietittyä, pitäisikö epäonnistua tahallisesti ja tehdä inhokkien elämästä helvettiä. Näin pelaaja päätyy tietyllä tavalla tämän b-­leffan ohjaajaksi.

Toisin kuin useimmat kauhupelit, Until Dawn ei panostakaan niinkään kylmäävään pelkoon vaan hupaisien kauhukliseiden tykitykseen ja jatkuviin valesäikäytyksiin. Jos pelaaja löytää kirvestelineen, työkalu on takuulla jo otettu parempaan käyttöön. Jos pelaaja availee kaappeja, naamalle hyppää takuuvarmasti rääkyvä kissa. Kellarista löytyy elokuvarekvisiittaa ja spiritismilauta, ja onpa vuorella jopa saatanallisella alttarilla varustettu hylätty kaivos. Peli kyselee Peter Stormaren esittämän psykiatrin hahmossa, mikä pelaajaa pelottaa eniten. Jos pelaaja myöntää klovnien ja verikokeiden pelottavan, ovea takoo pian pellenaamariin pukeutunut psyko, jolla on valtava ruisku.

Mikä parasta, Until Dawnin b­-kauhu on kirjoitettu hyvin. Henkilöhahmoissa ei ole mitään hienovaraista, mutta se on juuri ideakin. Pelaaja tunnistaa heti kiltin tytön, nörtin, koppavan urheilijan, epävarmuutensa pintakiiltoon naamioivan bimbon ja muut Final Destinationin tapaisissa leffoissa teurastettavat tyypit. Kiroiluun, toistensa mollaamiseen ja seksin vonkaamiseen keskittyvät idiootit onnistuvat ihailtavasti tekemään itsestään täydellisiä uhreja. Peli jopa kyselee, kenestä pelaaja pitää eniten ja kenestä vähiten. Pelin suurin tähti eli Hayden Panettiere puhtoisen sankaritytön roolissaan on pätevä Buffyn korvike, ja jopa suomenkielinen tekstitys yllätti iloisesti luontevuudellaan.

Tässä ovat testiin osallistuneiden mietteet Until Dawnista.

Miika Huttunen: Odotin tätä aiemmin varovaisesti, mutta testissä Until Dawnin genretietoisuus yllätti iloisesti. Erityisesti dialogista näkyi, että tekijät todella tietävät tarkkaan, mitä ovat tekemässä. Tämä on herkkua huonojen kauhuleffojen faneille. Peter Stormaren esittämä psykiatrihahmo ja sen rooli pelissä herättivät runsaasti kysymyksiä. Valmis peli on varmasti sellainen, että se herättää keskustelua kavereiden kanssa. Vertaillaan sitä, kuka kuoli ja kuka ei.

Ville Arvekari: Minulla ei ollut aiemmin mitään kiinnostusta peliä kohtaan, mutta sivusta seuratessa tarina alkoi kiinnostaa. On mielenkiintoista nähdä, mitä Peter Stormaren esittämä outo psykiatri ja tämän kysymykset pelaajalle vaikuttavat täydessä pelissä. Stormare kyselee paljon ja kyseenalaistaa pelaajan rehellisyyden, jos toiminta ja vastaukset eivät vastaa toisiaan. Uudelleenpeluuarvoa näyttäisi olevan, koska peli on kiinnostunut pelaajan mieltymyksestä eri hahmoihin. On harmi, että ruudunpäivityksen tökkiminen heikensi elokuvamaista vaikutelmaa.

Janne Pyykkönen: Minut yllätti se, miten nopeasti Until Dawn vakuutti kauhukomediana. Vuoren varoitustaulussa nähty vihainen hirvi, tyttöjen kahinoissa välikäteen jäävä urpo ja vastaavat nousivat vähän päälle tunnin pelisessiossa aidoiksi sisäpiirin vitseiksi. Jos laatu pysyy samana läpi täyden pelin, se olisi varmasti paras kokea kolmen tai neljän kaverin joukolla runsaiden eväiden ja ”virvokkeiden” kera. Pelihahmoilla oli myös roolipelimäisen tarkat mittarit eri ihmissuhteille ja luonteenpiirteille, mutta niiden merkityksestä ei ehtinyt saada tolkkua rajoitetun demon aikana. Toivottavasti ne eivät jää silmänlumeeksi.

Lisää luettavaa