Vähän yllättäen kirjoittelen viimeistä Sunnuntaiblogiani ristiriitaisin miettein. Olen tehnyt tätä jo alun perin odottamaani huomattavasti pidempään – joulukuussa viikoittainen kolumnini olisi ehtinyt reippaaseen kahden vuoden ikään. En ole pitänyt kertaakaan taukoa, joten tästä on muodostunut yllättävän tiivis osa arkeani. Ehkä jo siksikin on hyvä aika päästää irti.
Vastaanotin alan työpaikan, jonka takia tulen olemaan jäävi kirjoittamaan aika suuresta osasta tulevista ja menneistä peleistä. Yhteistyö Pelaajan kanssa ei tietenkään häviä täysin, mutta kutistuu varmasti murto-osaan entisestä. Olen aina viihtynyt lehden avustajakaartissa hyvin, mutta toisaalta kokenut myös kuluneen vuoden media-alan silpputyöläisenä todella raskaana. Maksan tämän vähän ikävän hinnan mielelläni siitä, että saan hetken hengähtää ja kerätä voimiani ihan tavallisessa päivätyössä. Koska Pelaajan lukijoista moni muukin haikailee alalle töihin, ajattelin koota muutamia hyödyllisiä ajatuksia oman taipaleeni varrelta.
Minua on viime vuosina siunattu erinomaisilla tilaisuuksilla. Olen saanut toteutta itseäni niiden asioiden parissa joista oikeasti nautin, ja joissa olen hyvä. Sen eteen on kuitenkin paiskittu hiki hatussa töitä joskus väsymyksen ja epäuskon verisiä kyyneleitäkin vuodattaen. En haluaisi olla yksi niistä vanhoista ihmisistä päivittelemässä nykynuorison asennetta työntekoa kohtaan, mutta kieltämättä monesti tuntuu että asioiden odotetaan tipahtavan puoli-ilmaiseksi taivaalta syliin. Itse kannatan enemmän ajatusta siitä, miten jokaisella on mahdollisuus luoda oma onnensa kunhan tarpeeksi sinnikkyyttä ja asennetta löytyy.
Kontaktiverkoston luominen on toinen äärettömän tärkeä tekijä, josta on ollut hyötyä omallakin urallani kautta aikain. Hyvien suhteiden kautta on mahdollista kuulla tilaisuuksista, jotka muuten jäisivät täysin pimentoon. Kokemuksen karttuessa myös potentiaalisia suosittelijoita alkaa kertyä enemmän ja enemmän – monesti rekrytoidessa ihmiset haluavat kuulla muiden kokemuksia juuri sinun työtavoistasi tai persoonastasi. Yleinen harhaluulo on, että suhteilla ne työpaikat saadaan, mutta kyllä se oma tekeminen ja etenkin tekijän maine ovat avainasemassa työntekijöitä palkatessa.
Improvisointi voi osoittautua hyödylliseksi silloin, kun urasuunnitelmasi ei tunnu vievän sinua haluttuun paikkaan. Osaamisesi voi soveltua hyvin myös muunlaisiin tehtäviin, ja tällöin kannattaakin miettiä voisitko hyödyntää taitojasi jossain muualla – ja ehkä edetä sitä kautta haluamaasi tehtävään. Harva meistä pääsee ensi-istumalta unelmien työpaikkaansa, mutta tuleen ei todellakaan kannata jäädä makaamaan. Jos et saa haluamaasi, ota seuraavaksi paras vaihtoehto. Mikä tahansa työkokemus on arvokkaampaa kuin kokemuksen puute, ja lisäksi jokaisessa työssä oppii aina uutta. Etenkin pelialalla työnhakijoilta edellytetään näyttöä tehdystä työstä, ja tämä voi olla hyvä keino sen kerryttämiseen.
Toisaalta mikäli mielit työskentelemään nimenomaan Pelaajan parissa, on se näin sisäpiiriläisen näkökulmasta hyvin helposti järjestettävissä. Toimituksen pappakerhoa kun ollaan kovasti kärräämässä Tampereen pelimuseolle muumioitumaan muutenkin!
Kiitos kaikille Pelaajan ja etenkin Sunnuntaiblogin lukijoille kuluneesta ajasta. Tulen kaipaamaan tasapuolisesti jokaista.
Jenni Ahlapuro