Bailataan kuin vuosi olisi 1990
Mitä tapahtuu, kun Suomen hilpein pelistudio RedLynx yhdistää fysiikkakeskeisen prätkäsarjansa legendaarisen Far Cry 3 -lisäri Blood Dragonin yltiöretroilevaan huumorimeininkiin? No, keitos on aika pitkälti juuri sellainen kuin ainesosista voisi kuvitella. Luvassa on päistikkaa 90-luvun syvään päähän sinkoava fysiikkapainotteinen vauhtiajelu, jossa jokainen audiovisuaalinen nuppi on väännetty vähintään yhteentoista.
Trials of the Blood Dragonin merkittävin irtiotto pelisarjan perimästä on yksinpelipainotus. Peli nimittäin tarjoaa ihka aidon tarinatilan villin mielipuolisissa ympäristöissä. Pelin kaksi päähenkilöä ovat alkuperäisen Blood Dragonin legendaarisen päähenkilön Rex Power Coltin jälkikasvua, eikä omena todellakaan ole vierinyt kauas puusta. Yhdysvaltain armeijan leivissä salaoperaatioita suorittava teinikaksikko saa tietää pitkään kadoksissa olleen isäukkonsa loikanneen katalien kommunistien leiriin, eikä sellaista petosta voi purematta niellä.
Pelin ympäristöt ovat hatunnosto toisensa jälkeen erilaisille viihdetuotoksille. Esimerkiksi Miamiin sijoittuva prätkäilyä ja räiskintää yhdistelevä kenttä on silkkaa Hotline Miami -hekumointia, kun taas avaruusolentojen hyökkäyksen alla kärvistelevä kaupunkimiljöö tuo mieleen Earth Defense Force -sarjan tyyppiset B-luokan kulttiklassikot. Joutuvatpa BMX-taidot koetukselle jopa tuonelan porttien tuolla puolen, sillä yksi keskivaiheen kentistä singauttaa pelaajan päistikkaa vanhan vihtahousun kulmille. Jotain uuden Trialsin meiningistä kertonee se, että helvetin porttien takana päristely edustaa pelin maltillisinta antia.
Kuten arvata saattaa, Trials of the Blood Dragon näyttää ja kuulostaa upealta. Graafinen anti on piripintaan täynnä mielikuvituksellisia ympäristöjä, upeita kamera-ajoja ja kursailematonta väriloistoa. Far Cry 3: Blood Dragonin musiikista vastannut huikea synthwave-yhtye Power Glove on loihtinut myös uuteen Trialsiin mainion musiikkiraidan, joka tukee pelin ysäritunnelmaa täydellisesti.
Kuten sarjan edeltäjissä mukaan ympätty kenttäeditori on meille opettanut, Trialsin pelimoottori venyy muuhunkin kuin kaksipyöräisen selässä tasapainoiluun. Nyt on pelin luojien vuoro päästä revittelemään, sillä Trials of the Blood Dragonissa prätkällä päristelyn lisäksi muun muassa edetään jalkapatikassa Abuse-tyylisissä kahden tatin räiskintäkohtauksissa, lennellään rakettirepulla ja ohjastetaan kuusipyöräistä avaruustankkia. Tietyissä kentissä pelaajan moniajokyvyt joutuvat todelliselle koetukselle, kun moottoripyörän selässä joutuu esimerkiksi ammuskelemaan konepistoolilla tai tähtäilemään heittoköydellä.
Varsinkin pitkän linjan Trials-veteraaneille luvassa on kylmää kyytiä, sillä vaikka pelissä onkin reilusti klassista moottoripyörätasapainoilua, räiskintä- ja tasoloikkaosiot haukkaavat yllättävän suuren osan peliajasta. Ikävä kyllä ilmava fysiikkamallinnus tekee hyppelystä löysää ja epätarkkaa, mutta osiot ovat niin lyhykäisiä, että satunnainen turhautuminen ei pilaa pelikokemusta.
Kokonaisuutta nakertaa myös lyhyehkö kesto ja suppea uudelleenpelattavuusarvo. Peli jakelee huikeita audiovisuaalisia hetkiä liukuhihnalta, mutta elämyksellinen salama ei iske kahdesti samaan paikkaan. Koska pelissä ei ole minkäänlaista moninpeliä, eikä alla pärisevää prätkää voi vaihtaa tai päivittää, on vaikea löytää motivaatiota jatkaa savottaa lopputekstien jälkeen.
Vaan totta on sekin, että vaikka Trials of the Blood Dragon ei tarjoa loputtomasti hupia ja harmitusta edeltäjiensä tapaan, se on ehdottomasti pelisarjan omaehtoisin ja -ilmeisin edustaja. Pykälää armollisempi vaikeustaso, audiovisuaalinen täsmäpommitus ja anteeksipyytelemätön ysärivibojen viljely luovat helposti lähestyttävän ja hilpeän vinksahtaneen kokonaisuuden, joka on myös omiaan houkuttelemaan uusia pelaajia Trials-sarjan pariin.
7/10
Ysäriestetiikkaa huokuva Trials-perheen musta lammas on elämysjuna vailla vertaa, joskin matka loppuu melko lyhyeen.
Jason Ward