Monster Hunter 4 Ultimate

Perinteikkään hirviönlahtaussarjan tuorein ja paras osa, jonka suurin vika on sen vaatima ajallinen panostus.

5.3.2015 22:15

Kun metsään haluat mennä nyt

Capcomin Monster Hunter -sarja on kotimaassaan Japanissa käsittämättömän suosittu, muttei länsimaissa ole ehkä saavuttanut täysin vastaavaa mainetta. Kaikki edellytykset sille ovat kuitenkin olemassa, sillä suurten pomohirviöiden lahtaaminen ja varustejahti eivät juuri poikkea meilläpäin suuremmasta MMORPG-villityksestä.

Sarjan edellinen länsimaissa nähty osa oli Monster Hunter 3 Ultimate, joka julkaistiin Wii U:lle ja 3DS:lle lähes kaksi vuotta sitten. Kyseessä oli kuitenkin paranneltu versio nyt jo lähes viisi vuotta vanhasta Monster Hunter Tristä. Oikeaa jatko-osaa on siis saatu odottaa jo tovi.

Ilmeisesti sarjan köykäisemmästä länsisuosiosta johtuen sarjan nelososa ei koskaan ilmestynyt Japanin ulkopuolella, sillä me pääsemme siirtymään suoraan pelin paranneltuun Ultimate-versioon. Ultimaten ja alkuperäisen version eroista oli kielimuurin vuoksi hieman hankala saada täydellistä selkoa, mutta meille koko paketti on täysin uusi, eikä kahden nelososan välisillä eroavaisuuksilla ole suurta väliä. Niinpä käytän palstatilan säästämiseksi loppuarvostelun ajan Ultimatesta puhuessani pelkkää nimeä Monster Hunter 4.

Monster Huntereiden perusidea on sarjan osasta toiseen ollut sama. Ne ovat vahvalla moninpelikomponentilla varustettuja toimintaseikkailuja, jotka asettavat pelaajat hirviönmetsästäjien saappaisiin. Lähestulkoon kaikki käyttötavara on haalittava itse luonnosta louhimalla, keräämällä ja tappamalla. Tämä pätee niin parannusjuomien ainesosiin kuin uusien varusteiden materiaaleihinkin. Luonnossa juokseminen ja pikkuhirviöiden lahtaaminen ovat kuitenkin vain sivupuuhaa, sillä kaikki nämä valmistavat pelaajia jättimäisten pomohirviöiden kohtaamiseen. Pomohirviöitä kaatamalla saadaan uusia materiaaleja, avataan vielä vahvempia pomotaisteluita ja niin edespäin. Kovin tutun oloinen kaava siis.

Monster Hunter 4 ei juuri tee muutoksia tuttuun ja erityisesti Japanissa toimineeseen kaavaan. Pohjimmiltaan se tarjoaa samaa, mutta kauniimmin ja laajemmin. Tutun peruskaavan ympärille on kuitenkin lisätty elementtejä, jotka tekevät siitä helposti sarjan hienoimman ja tärkeimmän osan.

Sarjan peleissä hirviönlahtauksen tekosyyksi on aina tarjottu suhteellisen köykäinen tarina, joka hissukseen esittelee pelaajalle erilaisia elementtejä sekä avaa uusia ja kauheampia hirviöitä. Monster Hunter 4:n silmiinpistävin muutos on tarinankerrontaan panostaminen. Jo pelin ensimetreillä päästään hyppimään jättimäisen merihirviön päällä ja ammuskelemaan tätä tykeillä, joiden kuulat on kiikutettava paikoilleen myrskyssä keikkuvan laivan kannella.

Sama linja jatkuu. Paikallisten kasvissyöjädinojen ja bambien lahtaaminen ohitetaan nopeasti, ja pian pelaaja onkin nokikkain toinen toistaan viheliäisimpien otusten kanssa. Pelaaja lyöttäytyy laivalla tapaamansa karavaanarin matkaan, ja matkan varrella kaksikon mukaan liittyy yhä erikoisempia tuttavuuksia. Tarina vie retkikunnan kaupungista ja ympäristöstä toiseen, mutta vanhoihin kaupunkeihin voi palata kätevästi, ja siihen myös rohkaistaan. Vaikka itse tehtävät ovat pääosin tuttua Monster Hunter -kauraa, niiden ympärillä nivottu tarina ja etenemisen tuntu antavat pelaamiselle aivan uudenlaista pontta.

Tarinaan panostaminen ei ole ainoa Monster Hunter 4:n uudistus. Toinen merkittävä lisäys on uusi Expedition-pelitila. Se tuo tuttuun kaavaan paljon kaivattua vaihtelua ja satunnaisuutta. Siinä missä normaalit tehtävät sijoittuvat tuttuihin vakiomaastoihin, tutkimusmatkat tapahtuvat kartoittamattomissa metsissä. Homman juju piilee siinä, että näiden metsiköiden kartat luodaan aina satunnaisesti, samoin niitä kansoittavat hirviöt. Pienenä rajoitteena mahdollinen hirviövalikoima koostuu ainoastaan aiemmin kukistetuista otuksista.

Jotta homma ei menisi liian yksinkertaiseksi, tutkimusmatkat tarjoavat myös uusia esineitä. Maastosta on mahdollista löytää ruostuneita haarniskoja ja aseita, jotka asianmukaisen pelihahmon käsittelyn jälkeen hiotaan käyttökelpoisiksi. Homman juju on siinä, että esineet ja niiden ominaisuudet ovat täysin sattumanvaraisia, mikä tuo Monster Hunteriin aiemmin ennennäkemätöntä Diablo-tyylistä esinejahtia.

Jos varsinaisia taistelujen puitteita on uudistettu rankalla kädellä, niin on myös itse taisteluja. Uusia maastokarttoja hallitsevat massiiviset korkeuserot, jotka sankarimme kuitenkin selvittävät melko vaivattomasti. Korkeuserot tarkoittavat käytännössä entistä liikkuvampia hirviöitä ja sitä, että vihollisten kimppuun voi hypätä yläilmoista. Tämä ”ratsastaminen” käynnistää Shadow of the Colossus -henkisen minipelin, jossa yhdistetään hirviön takominen sen pyristely-yrityksien vastustamiseen.

Uusia työkalujakin on tarjolla kaksin kappalein. Insect Glaive on vikkelä ja terällä varustettu sauva, joka yhdistää nopeat ja tehokkaat hyökkäykset laukaistavaan pitkän matkan ötökkähyökkäykseen. Ötökät keräävät osumakohdastaan eräänlaista taikanektaria, joka sitten metsästäjälle palautuessaan tyypistä riippuen joko parantaa tätä tai lisää hyökkäys- tai puolustuskykyä. Osaajat keräävät kaikki kolme tehostusta kerralla, jolloin aseen käyttäjästä tulee valkeana hohtava supertappaja.

Charge Bladea taas voi luonnehtia jonkinlaiseksi kirveen sekä kilpi ja miekka -yhdistelmän sekoitukseksi. Aseen käyttöperiaate on kutakuinkin se, että pelaaja kerää suojaustilassa energiaa, joka sitten sopivimmalla mahdollisella hetkellä vapautetaan massiivisina tehohyökkäyksinä. Uusista aseista molemmat ovat kekseliäitä, hauskoja käyttää ja oikeissa käsissä todella tehokkaita.

Monster Huntereiden suola on perinteisesti ollut moninpelitila, eikä ihmispelaajien merkitystä peli-innon kohottajana voi tälläkään kertaa kiistää. Yksinpelaaville on kuitenkin tarjolla monenlaista helpotusta, muutenkin kuin tarinapainotteisemman pelin muodossa.

Jo Monster Hunter 3 Ultimate tarjosi mahdollisuuden rekrytoida pelimaailmaa kansoittavia kissaotuksia apureiksi, mutta Monster Hunter 4 vie kattiporukan hyötykäytön aivan uudelle tasolle. Yksinpelaajalla on näin tahtoessaan mukana aina yksi tai kaksi kattikaveria, jotka auttavat sankaria ammattinsa suomalla tavalla. Tämä voi olla mitä tahansa itsemurhahakuisesta päin rynnimisestä rauhalliseen takana pysyttelyyn ja parantamiseen tai lähes mitä tahansa tältä väliltä. Kissimirreillä on toistakymmentä erilaista hahmoluokkaa, ja kattien värvääminen ja kouluttaminen on käytännössä peli jo itsessään.

Uudet liittolaiset antavat siimaa jokaiselle pelityylille, mutta kaikista eniten voittavat pitkän matkan soturit. Pyssyjä ja muita vekottimia on nimittäin huomattavasti helpompi käyttää, jos yksinpelissäkin mörököllien huomion saa toisinaan siirrettyä jonnekin muualle.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on hämmentävän hyvä pelikokemus. Se pyrkii paneutumaan huolellisesti sarjan aiempiin ongelmakohtiin unohtamatta silti juuriaan. Kaikkea tuttua on tarjolla enemmän ja paremmin, uusilla mausteilla ja paremmissa puitteissa. Pieni sohvapelaaja sisälläni olisi toivonut myös kotikonsoliversiota, mutta sillä mennään, mitä on annettu. Tästäkin huolimatta Monster Hunter 4 Ultimate on heittämällä koko sarjan paras osa ja yksi Nintendo 3DS:n parhaista peleistä.

9/10

Perinteikkään hirviönlahtaussarjan tuorein ja paras osa, jonka suurin vika on sen vaatima ajallinen panostus.

Tero Lehtiniemi

9/10
KehittäjäCapcom
JulkaisijaNintendo
JulkaisualustatNintendo 3DS
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätOnline, Väkivalta
Lisää luettavaa