”It’s a kind of Magic”
Pelien kloonaus on aina pahaa ja tuomittavaa – vai onko? Entä jos kopiokoneella saadaan aikaan alkuperäistä parempaa jälkeä?
Magic the Gathering on se aito, alkuperäinen ja iso keräilykorttipeli, jossa velhot kutsuvat outoja olioita pätkimään toisiaan. Sen piirissä liikkuu sellaisia rahasummia, että on oikein ihmeteltävä, miksi videopelisovitukset ovat jääneet aina puolivillaisiksi. On huonoa käyttistä, kehnoa kaupankäyntiä, ankeaa yksinpeliä ja ties mitä. Ehkä siksi Hex: Shards of Fate kirpaisi pelin omistavaa Wizards of the Coastia niin pahasti, että ennen sen julkaisua piti lähteä ihan käräjille asti. Joukkorahoitettu keräilykorttipeli on nimittäin ensimmäinen kunnon digitaalinen sovitus Magicista ja samalla sen härski kopio. Peli julkaistiin vihdoin Steamissä, joten mikäpä olisi parempi syy tutkia, onko kovien Kickstarter-lupausten tuloksena mitään hyvää.
Hexiä myydään MMO-keräilykorttipelin tittelillä, mutta mitä ihmettä se oikein tarkoittaa? Pelissä on toden totta kunnon yksinpelipelikampanja. Oma hahmo sotii hyvisten tai pahisten puolella, keräilee tarinan aikana ensimmäiset korttinsa ja valmistautuu näin kunnon mättöjä ja oikeaa pakan rakentamista varten. Pelissä on jopa luolastoja, jotka läpikäydäkseen on selvittävä taistojen sarjasta ja lopussa odottavasta, usein naurettavan vaikeasta pomotaistelusta. Liian monta kuolemaa heittää luolan alkuun, joten pakan on todellakin syytä olla kuosissa.
Jo näitä ensimmäisiä taistoja käydessä on helppo huomata, mikä on Hexin vahvuus: se on aidosti digitaalinen keräilykorttipeli, mikä antaa sille Magicia parempia mahdollisuuksia korttien ja pakan suhteen. Pelaajalla voi olla käytössään hahmolle puettavia varusteita, jotka antavat erikoisvaikutuksia tietyille korteille. Kortteihin voi tunkea myös Diablo-henkisiä ”kiviä”, jotka antavat niille lisätehosteita. Pelin aikana pakkoihin voi myös syntyä lisää kortteja, ja osa korteista osaa monistaa itseään. Tietyt kortit vaikuttavat automaattisesti jo pakassa lojuessaan, sillä tietokone voi kurkistella pakkoihin koko ajan.
Toisin kuin Hearthstonessa, jossa korttien pelaamiseen vaadittavat resurssit kertyvät automaattisesti, Hex luottaa edelleen ns. maakortteihin ja manaan, mutta ei ihan tutulla tavalla. Manaa kertyy varastoon Shard-korteista, jotka häipyvät sitten pöydästä, joten aikaa ei kulu turhaan maakorttien ”täppäilyyn”. Magicista tutut muita kortteja parantavat Enchantment-kortit taas eivät kasaannu muiden niskaan, vaan muuttavat pysyvästi korttien arvoja ja häipyvät sitten. Kaikki tämä pitää pelipöydän puhtaana.
Hex on free to play -peli, joten seuraavaksi herää kysymys, että mistä sen tekijät keräävät sitten rahaa. No, jos olet pelannut Magicia, tiedät kyllä. Korteista saa pulittaa täpäkkää, mutta kovalla hiellä voi puskea tiensä läpi harmaan kiven. Yksinpelitarinassa jaetaan kyllä kortteja, mutta niiden eteen saa tehdä töitä. Kun kaikki ilmaiseksi irtoava on revitty korttivarantoon, on pakko ruveta haastamaan tietokonevastustajia areenatilassa, ja se vaatii todella, todella tuunattua ja viriteltyä pakkaa. Varsinainen pelaajia vastaan pelaaminen odottaa suhteellisen pitkän tien päässä, mutta oikeaa rahaa käyttävälle se aika lyhenee kummasti.
Hex on silti niitä pelejä, joissa grindaamisen vaikutus ei tuntunut lopulta olleenkaan niin kipeästi kuin aluksi arvelin. Kyllä, etenemiseen saa käyttää aikaa ja vaivaa, mutta Magicista pöllitty ja paranneltu pelimekaniikka toimii loistavasti. Siksi peli-ilo on jurnutuksesta syntyvää tuskaa isompi. Olisipa Hexin tekijöillä vain käytössään samat taiteilijat ja resurssit kuin Magicin tekijöillä, sillä itse korttien tuotantoarvoissa se häviää armotta. Näiden tyyppien ja kansojen taustatarinat ovat paljon tylsempiä kuin MtG:n vastaavat, ja korttitaidekin on asteen ankeampaa. Tarinan sävykin on kepeä. Yksinpelin tarinassa puolet valittavista repliikeistä on humoristista läpänheittoa, ja peli viittailee ohimennen Nicholas Cagen Wicker Manin kaltaisiin ”mestariteoksiin” ja muuhun popkulttuuriin.
Kaltaiselleni vanhalle Magic-jäärälle Hex oli juuri sitä mitä tilattiin. Täysin digitaalisena syntynyt Hearthstone on liian kaukana perinteisestä kortinlätkeestä, mutta Hex on juuri sopivasti uuden ja vanhan keskitiellä.
8/10
Vahva näkemys siitä, millaista pahvista lähteneen korttipelaamisen pitäisi olla digitaalisena.
Janne Pyykkönen