Päivitys (18.heinäkuuta, kello 12:15): Toisen kohdan virheellistä sykähtelyvinkkiä korjattu ja tarkennettu.
Niantic Labsin kehittämä Pokémon GO on muodostunut valtavaksi ilmiöksi heti julkaisunsa jälkeen. Taskuhirviöiden kouluttajat pääsivät ensin tositoimiin Pohjois-Amerikassa, Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa, mutta nyt homma rullaa myös Suomen kamaralla. Vaikka Pokémon GO vaikuttaa päällisin puolin yksinkertaiselta, löytyy taustalta yllättävänkin paljon pieniä niksejä, joiden avulla homma sujuu entistä tehokkaammin.
1) Tärkein vinkki lienee paras käydä läpi heti kättelyssä: liiku, liiku ja liiku hieman lisää. Vaikka niitä tavallisimpia pokémoneja saattaa löytyä säännöllisesti vaikkapa kotisohvalta tai tietokoneen näppäimistöltä, parhaat tulokset saavutetaan lähtemällä ulos. Pidemmällä tähtäimellä ne tusina Rattataa tai Drowzeetä eivät lämmitä kunnianhimoista kouluttajaa. Taskuhirviövalikoima vaihtelee mitä kauemmas jaksat lähteä moisia metsästämään. Jos lähipuistosta löytyy ainoastaan Pidgeytä, saattaa muutaman kilometrin päässä keskustassa vilistä Psyduckeja. Vielä kerran: liiku.
2) Pokémonien luokat riippuvat suoraan ympäristöstä ja jopa ajankohdasta. Vesistöjen läheltä bongaa reilusti enemmän kaloja, rapuja ja merikäärmeitä kuin kuivilta pelloilta. Kummitusluokan pokémonit liikkuvat luonnollisesti aktiivisemmin ilta -ja yöaikaan. Logiikka noudattelee yllättävänkin tehokkaasti sitä niin hyväksi todettua maalaisjärkeä. Ruudun oikeasta alareunasta löytyy kuvake, joka kertoo lähistöllä lymyilevät taskuhirviöt. Kolme jalanjälkeä tarkoittaa otuksen olevan yli 300 metrin päässä, yhden jäljen hirviöt pyörivät taas aivan lähistöllä. Luettelossa ensimmäisenä patsasteleva taskumonni taas piilottelee aina pelaajaa lähimpänä. Kuvakkeen sykähtely kertoo järjestyksen Nearby-listalla muuttuneen. Tämä antaa edes pientä osviittaa siitä, mistä suunnasta pokémonia olisi hyvä lähteä etsiskelemään.
3) Kun mobiililaite värisee ja kartalle ilmestyy pokémon, pääset yrittämään tämän nappaamista. Ota pokepallosta sormella kiinni, odota kunnes pokémonin kohdalla oleva rengas pienenee minimiinsä ja heitä. Vihreällä rinkulalla varustetut taskuhirviöt jäävät kiinni lähes itsestään, mutta korkeamman tason keltaiset ja punaiset vihulaiset vaativat astetta enemmän taktiikkaa. Myöhemmässä vaiheessa tärkeäksi taidoksi kohoaa esimerkiksi kierreheitto, mutta alkuun pääsee mainiosti ihan perusviskaisulla.
4) Mikäli projektia haluaa helpottaa hieman, voi puhelimen AR-ominaisuuden ottaa pois päältä ruudun oikeasta ylänurkasta. Tällöin taskuhirviö pysyy kiltisti ruudun keskellä. Kerätyn pokémonin CP-arvo kertoo suoraan hirviön voimakkuuden. Mitä suurempi luku, sen äkäisempi pokémon. Otuksia voi myös kehittää tienattujen karkkien puitteissa, mutta alkutaipaleella on hyvä keskittyä kattavan perusvalikoiman keräämiseen. Vaikka tuntuisikin hölmötä napata se kahdeskymmenes Weedle, voi matosen myöhemmin vaihtaa karkkeihin – ja saapa kaappaamisesta kaivattuja kokemuspisteitäkin.
5) Kun nyt olet päässyt ylös, ulos ja lenkille, on hyvä tutkailla Pokémon GOn karttaa, joka vilisee Pokestop-pysäkkejä sekä Gym -treenipaikkoja. Pokestopille suunnistamalla ja kuvaketta vinhasti pyörittämällä pelaaja kerää erilaisia esineitä – tärkeimpänä poképallot ja munat. Samassa yhteydessä tilille napsahtaa muutama kokemuspiste, joilla nostetaan kouluttajan tasoa. Pokestopit sijaitsevat yleensä tärkeiden maamerkkien kuten patsaiden ja monumenttien luona. Myös kirkot, kirjastot, postit ja kaupungintalot ovat hyviä paikkoja vaeltaa. Saamattomampi pelaaja pääsee kohtuullisen pitkälle vaeltelemalla kaupunkien keskustoissa, mutta pidemmän päälle homma käy tylsäksi pokémon-valikoiman toistaessa itseään. Mikäli Pokestopin yllä leijuu sydämiä, paikalta löytyy astetta harvinaisempia otuksia – muiden kouluttajien lisäksi.
6) Mikäli inventaariosta löytyy pokémonin muna, on tämä hyvä pistää heti kättelyssä hautomoon. Munat löytyvät pokémon-valikosta sipaisemalla oikealle. Kahden kilometrin munat vaativat kävelyä luonnollisesti kaksi kilometriä ja niin edelleen. Pidemmän matkan munista kuoriutuu harvinaisempia otuksia, sillä vaivaa hautomisen eteen on nähty enemmän. Ja kyllä, Pokémon GO tunnistaa mikäli yrität hautoa munaa polkupyörän, skootterin tai vaikkapa auton kyydissä.
7) Kuntosalien ovet aukenevat kouluttajan saavuttaessa 5. hahmotason. Samalla tasolla pelaajan kontolle jää valita kouluttajalleen yksi kolmesta joukkueesta. Mieti tarkkaan, valintaa ei voi muuttaa myöhemmin. Kouluttajat voivat asettaa oman väriselle kuntosalille vartioon haluamansa Pokémonin – salin tason puitteissa. Vastustajatiimin salin tasoa lasketaan voittamalla omalla kuuden hirviön rykmentillä kuntosalia vartioivia vastustajien pokémoneja. Myös omilla kuntosaleilla taistellaan, tällöin paikan Prestige-taso sen sijaan kohoaa. Homma vaikuttaa alkuun haastavalta, eikä omia heikomman tason otuksia olekaan mitään syytä lähettää korkean tason kuntosaleille kuolemaan. Oman tiimin saleilla meno ei ole niin julmaa, sillä hirviö jää aina henkiin yhden voimapisteen turvin.
8) Pokémon GO on myös tietyssä mielessä välineurheilua. Koska peli ei rekisteröi ympäröivän maailman tilannetta esimerkiksi näytön ollessa kiinni, syö se vietävästi myös akkuvirtaa. Peruspuhelimella sompailee helposti sen 2-4 tuntia, mutta reippaimmat kouluttajat marssinevat suorinta tietä varavirtalähdekauppaan.
9) Kuten Pokémon GO latausruudussa ystävällisesti ilmoittaa, on myös ympäristöä hyvä pitää aktiivisesti silmällä. Ota kartasta selvä suuntima, sujauta puhelin taskuun ja lähde liikkeelle. Kun tasku värisee, on lähistölle ilmestynyt pokémon. Pysähdy, nappaa otus ja jatka matkaa. Näin homma pysyy turvallisena käyttäjälle itselleen kuin myös kanssaihmisille!
Pyydä mukaan hyvä kaveriporukka ja lähde matkaan – Gotta catch ‘em all!
Jaakko Herranen